Vaalivalheista ei yleisesti puhuta. Silti niillä on oma roolinsa vaalipropagandassa, jolla halutaan manipuloida äänestäjien käyttäytymistä oman puolueen menestykseksi tai ehdokkaan itsensä hyväksi. Vaaleissahan taistellaan vallasta.

Propagandasota oli kovaa republikaanien Donald Trumpin ja demokraattien Hillary Clintonin välisessä presidenttikisassa 2016. Sittemmin myös Trumpin ja Joe Bidenin 2020 vaalitaistelussa. Häviö Bidenille oli erityisen katkera sekä Trumpille että hänen kannattajilleen. Yhdysvalloissa räikeäkin propaganda on ollut osana puolueiden välisiä vaalitaisteluja.

Coloradon yliopiston oikeustieteen professori sekä arvostettu perustuslain ja kansalaisoikeuksien asiantuntija Helen Norton on perehtynyt muun muassa hallinnollisiin manipulaatiopuheisiin ja vaalivalehteluun ilmiönä yleisemmin, mjoista hän on kirjoittanut useita tutkimusjulkaisuja.

Vaalivalheiden erityispiirteitä

Kirkkoisä Augustinus (354–430) luokitteli valheet hyödyllisiksi, harmittomiksi ja haitallisiksi. Hyödyllisiä ovat sellaiset, joilla ei vahingoiteta ketään, mutta autetaan jotakin tärkeää asiaa. Harmittomilla ei auteta eikä vahingoiteta, mutta haitallisilla aiheutetaan aina vahinkoa muille.

Vaalien aikaiset valheet voivat liittyä ehdokkaaseen, joka tahallisesti vääristelee asioita edukseen ja pyrkii herättämään epäilyksiä tai ennakkoluuloja kilpakumppaneistaan. Ehdokkaan tai puolueen motiivina valehteluun yleisimmin on oma valtaanpääsy, mutta myös itsekäs taloudellinen etu tai puolueen etu. Ehdokas ja puoluekoneisto voivat antaa kampanjalupauksia, joita ei aiotakaan pitää. Jos ehdokkaalla ei ole tietoa poliittisista asioista, hän väistelee yleisön tai median kysymyksiä tai estää kysymysten esittämisen vetoamalla eri syihin.

Vaaliväittelyissä manipulatiivinen henkilö hyökkää aggressiivisesti kilpakumppaninsa kimppuun, esittää paikkansapitämättömiä syytöksiä ja koettaa viedä huomion itselleen kiusallisesta aiheesta toisaalle. Ehdokas saattaa myös liioitella omaa osaamistaan tai valehdella titteleistään nostaakseen arvoaan yleisön silmissä. Erityisen tehokasta on kertoa muunneltua totuutta kasvotusten vaalitilaisuuksissa.

Kansallista demokratiaa voidaan horjuttaa ulkomailta käsin

Vaalivalheiden lähteinä voivat olla joko koti- tai ulkomaiset henkilöt tai muut avustavat tahot. Kotimaisista lähteistä tyypillisiä ovat esimerkiksi puolueelle myönteiset yhteisöt, hallinnolliset vaikuttajat, kampanjatoimijat, kampanjaviestintään perehtyneet tahot tai kannattajat.

Ulkomailta johdetun propagandan taustalla voivat olla valtiolliset lähteet, jotka haluavat vaikuttaa kansakunnan yleiseen mielipiteeseen, arvoihin, äänestystulokseen tai horjuttaa vieraan valtion sisäistä yhtenäisyyttä, lainsäädäntöä ja demokratiaa.

Äänestäjille voidaan syöttää valheita vaalien vilppimahdollisuuksista, ennalta järjestetyistä vaalituloksista tai herättää epäilys demokratiaa kohtaan. Hallinnon tai muun demokraattisen elimen sekä median korruptiosyytökset kuuluvat manipulaatiopeliin.

Valheita voidaan levitellä monin eri tavoin. Yleisimmin se tapahtuu sosiaalisen median kautta erilaisten valeprofiilien, kärjistävien ja valheisiin perustuvien somepostausten tai manipuloitujen kuvien ja videoiden avulla. Valesivustot verkossa tai keksityt ”todistajat ja todisteet” kuuluvat myös keinoihin. Tehokkainta on käyttää tekoälyä ja robotteja vaalivalheiden, arveluttavien huhujen ja valeuutisten levittämiseen.

Eräillä vaalivalheilla halutaan esittää kansakunnan hallinto, jotkut instituutiot tai demokraattinen systeemi ja mediakin korruptoituneiksi. Autoritäärisissä maissa tämä on tyypillistä manipulaatiometodiikkaa. Korruptioväitteillä horjutetaan ihmisten luottamusta äänestämistä kohtaan.

Äänestyskäyttäytymistä voidaan hyödyntää tehokkaasti

Koska eri ihmisryhmien äänestyskäyttäytyminen tunnetaan hyvin, voidaan valheita räätälöidä juuri heille ja siten koettaa passivoida ihmisiä äänestämästä lainkaan, mikä suosii manipuloivan puolueen tai tahon omia pyrkimyksiä.

Manipulointikeinoihin voi kuulua myös gallupien teko alueilla tai äänestäjäryhmissä, missä tiedetään suosivan haluttua lopputulosta, jota esitellään ”kansan mielipiteenä”. Myös negatiiviset, kiihkoilevat meilipidekirjoitukset ja somepostaukset kiinnostavat äänestäjiä enemmän kuin maltilliset totuudet ja faktat. Siksi tunteisiin vetoava propaganda uppoaa äänestäjiin niin helposti.

Propagandasota voi käydä niin kiivaaksi, että varsinkin tasaisen gallupkannatuksen tilanteessa kilpapuolueille voi syntyä houkutus käynnistää likainen peli. Keinoja ovat esimerkiksi hyökkäykset kilpailijan identiteettiä kohtaan esittämällä tämän toiminta tai historia kyseenalaiseksi ja liittämällä henkilö epäilyttäviin, jopa rikollisiin yhteyksiin. Mustamaalaaminen eli maineenhaittaisku tehdään tehokkaimmin viikkoa ennen vaaleja, jolloin voidaan vaikuttaa empiviin äänestäjin.

Usein takerrutaan kilpakumppanin sanoihin ja koetetaan kääntää ne epäluotettaviksi. Voidaan myös väittää jokin kilpailijan esittämä tieto valheeksi ja tarjoilla tilalle oma virheellinen tai provokatiivinen näkemys. Puolue tai muu sille myönteinen taho voi häiritä äänestäjien mielipiteitä väittämällä kilpailijan puheita valheiksi, vääriksi uskomuksiksi ja tyhjiksi mielipiteiksi ja näin horjuttaa kilpailijan kannattajien luottamusta äänestämisen mielekkyyttä kohtaan.

Demokratia vaarantuu?

Propaganda pyrkii kaikin tavoin hävittämään totuuden ja kärjistämään tilanne kahden vaihtoehtoisen mielipiteen ympärille. Kärjistäminen voi johtaa kannattajien välisiin konflikteihin. Faktojen ja väärien väittämien yhdistäminen puolueen omaksi eduksi ja toisen osapuolen tappioksi horjuttaa demokratiaa.

Myös media voi osallistua tietoisesti tai tiedostamattaan tukemaan tiettyjen puolueiden tai ehdokkaiden manipulatiivista sanomaa, jos faktojen tarkistaminen jää puolitiehen vaalikamppailun aikana.

Kiivaillessa saatetaan tahallisesti hyökätä kilpailijan esittämiä faktoja kohtaan esittämällä ne vääristelyksi. Tämä toimii kinastellessa kansakunnalle tärkeistä aiheista, kuten maahanmuutosta, rikollisuudesta tai työttömyydestä, joista syyttelevä osapuoli vyöryttää medialle omia värittyneitä näkemyksiään.

Propagandaa on helppo syöttää yleisölle, koska se hyvin harvoin vaivautuu tutkimaan väitteiden todenperäisyyttä. Tästä syystä riippumattomalla ja puolueettomalla medialla on valtava vastuu totuuden puolustajana ja demokratian ylläpitäjänä yhteiskunnassa.

Suomalaisen demokratian suunta?

Suomessa vaalivalehtelua ei liene laajemmin tutkittu. Demokratiassamme on kuitenkin omat puutteensa. Esimerkiksi puolueiden ehdokasasettelu ei vastaa äänestäjäkunnan ikäjakaumaa, mikä on demokratian kannalta suuri heikkous. Siksi lainsäädännön prioriteetit voivat osin vääristyä, jos esimerkiksi seniorikansalaisten tarpeet jäävät päätöksenteossa jatkuvasti toissijaisiksi. Myös d´Hondtin menetelmää äänetenlaskutapana voidaan kritisoida, sillä se toimii suurten puolueiden ja väestökeskittymien eduksi.

On syytä pohtia myös suomalaisen median puolueettomuutta demokratiamme puolustajana, jos journalismin opiskelijoista 64 ja toimittajistakin yli 60 prosenttia kannattavat vihervasemmistoa, mutta äänioikeutetut lähes vastaavalla prosenttiosuudella (60 %, eduskuntavaalit 2019) äänestävät oikeistopuolueita.

Elokuvassa The Post näyttelijä Meryl Streepin roolihahmo Katharine Graham toteaa elokuvan lopuksi: ”Median tehtävä on toimia kansalaisten edun mukaisesti, ei hallinnon hyväksi”, minkä pitäisi muistuttaa kaikkia journalisteja. Suomen eräissä medioissa julkaistujen juttujen sisällöstä huomaa, miten aatteisiin vihkiytyneet toimittajat työskentelevät enemmän ideologiansa edistämiseksi sekä tiettyjen puolueiden ja heidän edustajiensa mustamaalaamiseksi, kun kansalaisten yleisen hyvän puolustamiseksi.

Puolueellinen uutisointi, vaalipropaganda ja valheet turmelevat ihmisten luottamusta äänestämistä, puolueita ja ehdokkaita – mutta myös median toimintaa kohtaan, mikä vähentää äänestyshalukkuutta mutta lisää konfliktien määrää yhteiskunnassa.

Äänestäjillä on oikeus odottaa ehdokkailta totuudellisuutta ja oikeamielisyyttä, sillä demokratia perustuu olettamukselle vaalien ja ehdokkaiden rehellisyydestä. Median kriittisyys ja puolueettomuus sekä ehdokkaiden rehellisyys ovat avaintekijät kansallisen demokratian toteutumiseksi.

Kirjalliset lähteet:

Norton, Helen: (At Least) Thirteen Ways of Looking at Election Lies, 71 Oklahoma Law Review 117 (2018)

Norton, Helen: https://lawweb.colorado.edu/profiles/profile.jsp?id=263

Augustinus: Seventeen Short Treatises of St. Augustine, Bishop of Hippo (382, 408-409).

Mäkilä, Ville: Kenen joukoissa seisot. Kyselytutkimus journalismin opiskelijoiden arvoista; Turku AMK (2020, 45–47).

Tilastokeskus: Eduskuntavaalit 2019, tarkastuslaskennan tulos (24.4.2015).

Väliverronen Jari, Pöyhtäri Reeta & Villi Mikko: Paljon vanhaa, jotakin uutta, jotain lainattua. Suomalaisjournalistien ammattikuva; Jyväskylän yliopisto (2023, 15).