Suomeen ja Eurooppaan virtaa turvapaikkaa hakevia nuoria miehiä Lähi-idästä ja Afrikasta. Samanlaista kansanvirtaa liikkuu Etelä-Amerikasta Yhdysvaltoihin. Hybridivaikuttamista, kauppasaartoja, kyberiskuja infraan, sotilaallisia iskuja Ukrainaan, sisällissotia Afrikan maissa ja sekasortoa Euroopassa. Mihin tällä kaikella pyritään?

Näyttää ja vaikuttaa siltä, että olemme keskellä maailmanlaajuista hybridisodankäyntiä, joka on vain osittain aseellista taistelua ja uhkaa. Aseellisia konflikteja toteuttavat lähinnä Venäjä ja Kiina. Pohjois-Korea siipeilee mukana omine ydinasesuurvalta-intresseineen. Tätä ohjelmaansa se rahoittaa digivaluuttoja ryöstelemällä.

Ensinnäkin: Aseellinen uhka on tärkein keino lisätä painetta maailmanpolitiikkaan, jonka valtias Yhdysvallat on tottunut olemaan. USA tukee kaikin tavoin Ukrainaa, Israelia ja Taiwania, joihin kohdistuu suurin aseellinen uhka tai operaatiot maailmassa. Sen sijaan Yhdysvaltojen kansalaiset ovat alkaneet vastustaa miljardien haaskaamista konfliktialueille. Trumpista voi hyvinkin tulla seuraava presidentti eikä se tiedä Euroopalle hyvää. Trumpin ajattelussa ”Amerikka on ensin”.

Toiseksi: Kyberuhka ja -hyökkäykset ovat keino horjuttaa taloudelle, turvallisuudelle ja huoltovarmuudelle tärkeää infraa, kuten Euroopassa on jo koettu. Kiina on aseteknologisesti pitkällä, sillä se kykenee tuottamaan superaseita, joita se ajoittain testaa, varsinkin australialaisiin aluksiin tai lentokoneisiin. Taiwania häiritään aktiivisesti. Venäjä panostaa kyberhyökkäyksiin Euroopassa yhdessä afrikkalaisten liittolaistensa kanssa. Nyt Japani on alkanut lisätä sotilaallista turvaansa, sillä sekin kuuluu läntiseen liittoumaan. Pohjois-Korea on ahkerasti ampunut rakettejaan Japania kohti.

Kolmanneksi: Turvapaikanhakijoita houkutellaan ja ajetaan Eurooppaan tarkoitushakuisesti, koska lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset ovat rakennettu niin, että ihmisoikeudet menevät muiden lakien edelle. Tästä oli kyse apulaisoikeuskanslerin torpattua Orpon hallituksen esitys sulkea itäraja estämään Venäjän tarkoitushakuista ihmistyöntöä rajamme yli. Turvapaikkahakijoiden vyöryllä lienee tarkoitus tehdä viranomaistoimintaan häirintää ja ajaa kansalliset taloudet ahdinkoon elatusvelvoitteen takia.

Mitä Suomen taloudelle tapahtuisi, jos itärajan yli työnnetään väkisin satojatuhansia ihmisiä? Yllättyisikö eduskunta tai virkamieskunta? Tuskin. Länsimaille on ongelmallisinta se, että ne noudattavat tunnollisesti korkeaa moraalia lakien edessä, mutta ovat kykenemättömiä vastaamaan vihamieliseen ja moraalittomaan toimintaan itseään vastaan.

Hybridisodankäynnillä hajotetaan läntisiä yhteiskuntia sisäisesti ja taloudellisesti. Mikään muu ei niele enemmän kansakuntien varoja kuin kansalliseen puolustukseen ja elatukseen kohdistuvat ”yllätysmenot”, jotka lopulta näivettävät valtiontalouden ohella ihmisten uskon ja luottamuksen omaan tulevaisuuteensa.

Olemme ilmiselvästi jo kolmannessa maailmansodassa, jossa valtasuhteita asetellaan uusiksi

Samalla kun läntisiä valtoja surkastutetaan taloudellisilla rasitteilla, luodaan taustalla jotakin muuta. Ehkä jokin vielä suurempi isku läntiseen talouteen on odotettavissa.

Virukset jylläävät edelleen ja kulkevat ihmisten mukana pitkin maailmaa. Terveydenhuolto kuormittuu kaikkialla. Sekin nielee kansantalouksien varoja. Kuten Suomessa, myös muissa EU-maissa valtioiden kansalliset ylläpitokustannukset ovat kasvaneet koko ajan, minkä takia ”vastustuskyky” talouden iskuihin käy heikommaksi. Velkaantuminen vain jatkuu.

Vaarana on vielä kansallisen ruokavarmuuden rapautuminen. Suomessa ruuantuotanto on ilmastosyistä heikentynyt, joten riippuvuus kansainvälisestä viljojen ja muiden elintarvikkeiden kaupasta on ilmeinen. Esimerkiksi Intia on sulkenut riisin viennin ulkomaille, jotta sen omalle väestölle riittää ruokaa. Siksi riisin hinta on noussut markkinoilla voimakkaasti. Myös monien tuttujenkin viljelykasvien, kuten kahvin, teen ja kaakaon sadot ovat olleet heikkoja.

Siksi suomalaisten tulisi nyt kaikin tavoin suosia kotimaista tuotantoa, olipa se viljaa tai karjatalouden tuotteita. Emme saisi päästää yhtään tilaa konkurssiin. Ruokavarmuusvarastoja tulee lisätä, nyt ne ovat viljelijöiden tyhjenevissä laareissa.

On typerää, että kaikki sokerijuurikas, jota meillä viljellään, on ulkomaisessa omistuksessa. Mistä saamme sokeria ja millä hinnalla, jos satojen omistajat haluavat turvata oman maansa sokerin saannin kansallisten etujemme vastaisesti mutta suomalaisten viljelijöiden ja peltojen avulla?

Suomen talous on suurimmassa vaarassa

Isompi uhka on, että energiansaantia – erityisesti polttoaineiden saantia tahallaan vaikeutetaan, mikä tuottaisi ongelmia ruuan, lääkkeiden ja tavaroiden kansainväliseen kauppaan. Sellaisen uhkan toteutuminen rampauttaisi myös kotimaisen tavarakuljetuksen, yksityisen liikkumisen, talojen lämmityksen ja paljon muuta fossiilisista polttoaneista riippuvaa toimintaa ihmisten arkielämässä.

Kaikista edellä kuvatuista vaikeuksista seuraa aina se, että hinnat nousevat. Inflaatio kurittaisi köyhtyneitä kansalaisia entisestään.

Jos vienti ei vedä, ei vedä kotimaan kauppakaan. Se tietää lomautuksia, työttömyyden kasvua, konkursseja, verotulojen vähenemistä, lisää kustannuksia valtiolle ja kunnille, pakottavia verojen korotuksia, lisää korkojen nostoja torjumaan inflaatiota – ja näin talouden tuhokierre on valmis.

Lakkoilu pahentaa talouttamme entisestään eikä sillä voi vaikuttaa maailmankauppaan tai -talouteen, mikä on ainoa syypää kaikkiin kansallisiin taloushuoliimme. On turha syyttää edellisiä tai nykyistä hallitusta talousvaikeuksista, jos niitä tuotetaan omasta takaa lisää ja vaarannetaan yritysten jo nyt horjuvaa liiketoimintaa konkurssien yhä lisäntyessä.

Ystäväni totesi pohdiskelumme päätteeksi, että meneillään oleva maailmanlaajuinen ”operaatio”, joita Venäjä ja Kiina nyt toteuttavat, on tarkoitettu juuri tähän: tuhoamaan länsimaiden taloudet.

Uho ja ylpeys ovat länsimaiden asenteina kyseenalaisia, sillä ne eivät tule tämän kaltaista sodankäyntiä voittamaan. Nyt pitäisi hakea rauhaa ja antaa jossakin periksi, ennen kuin on liian myöhäistä.

Miksei kukaan puhu keinoista, joilla koetettaisiin saada aikaan rauha – edes Ukrainaan?