Taiteilija Iiu Susiraja ja hulvattoman hauskat teokset
Jos haluat kokea jotakin ratkiriemukasta, niin pistäydy Wäinö Aaltosen Museossa Turussa katsomassa Iiu Susirajan hulvaton ”Ei mikään helppo nakki” -näyttely (enää 12.5. saakka). Teoksissa on itseironiaa, aikamme ilmiöiden kritiikkiä ja vakavampaakin sanomaa, mutta oivaltavalla otteella ja hersyvillä huumorin kukkasilla kuorrutettuna.
Kaikissa töissä taiteilija esiintyy vakavalla naamalla. Moni katsoja, joka tuijottaa pelkkiä teoksia, saattaa ihmetellä niiden groteskia otetta, jos ei älyä katsoa nimikylttejä. Samassa katsoja alkaa nauraa itsekseen. Nimellä kruunatut teokset ovat älykkään ilkikurisia ja oivaltavia.
Vai mitä ajattelet videosta, jossa taiteilija huristelee pitkin kehoaan lelu-urheiluautolla ja päätyy lopulta jalkoväliin? Hurjastelua.
Tai kun hän asettelee elävän ruusun haaroväliinsä ja alkaa piiskata sitä vimmatusti mattopiiskalla, kunnes kukka on aivan tuusan nuuskana? Heh. Mene katsomaan.
Monissa Susirajan teoksissa parisuhteet ja ihmisen seksuaalisuus ovat vitsailun kohteina
Taiteilija tekee seksuaalisuudesta pilkkaa asettamalla itsensä vitsin välineeksi. Onhan hän nykynormien mukaan ”kehopositiivinen”, mutta ei tämän Suomi-neidon ylipainoaan tarvitse hävetä.
Voisi jopa sanoa, että Iiu Susiraja omalla kehollaan symboloi nyky-Suomea ja sen liian suurta hallintokoneistoa, ilmeetöntä ja ylivelkaantunutta julkista valtaa, jota puolustellaan naurettavuuksiin saakka.
Eikä edes ravintopolitiikka ole Susirajalle vieras aihe. Liha-keskustelulle on omat kuvansa.
A4-papereille piirretty parisuhdetarina (Rakkaudella rakennettu) on riemukas kuvaus siitä, miten rakkaudeksi kuviteltu onkin pelkkää seksiä ja sukuelimiä läpi elämän.
Vain Susiraja voi tehdä nykyilmiöiden pilkasta hauskaa ja häpeilemätöntä
Kuvat ja veistokset ovat kuin ääneen lausumatonta standuppia ja pilakuvia, joiden vitsin tajuaa vasta teoksen nimestä – siinä samassa syntyy huumorin huipennus.
Susiraja toteaa esittelyvideolla, että nimi on oleellinen osa teosta. Teoksen idea syntyy jonkin kaupallisen esineen avulla, johon taiteilija on visioinut mielikuvan. Nimi kuitenkin syntyy vasta jälkikäteen.
Näyttelyä kiertäessäni toivoin, että kunpa ne nimet olisivat olleet teosten alla suurikokoisina, eikä tavanomaisesti minikokoisilla lapuilla kauempana seinillä, minne katsojalaumat vuorollaan jonottivat. Onko pakko toteuttaa aina samoja esillepanon kaavoja, jos katsojan elämykset edellyttävät älyn oivallusta teoksen nimen perusteella?
Ristiriidoilla kannanottoja nykyajan ilmiöistä
Valokuvista osa oli kuin kannanottoja ihmisten asenteista vaikkapa luontokatoa kohtaan. Silitysraudalla painettu kukka tai nakkipötkö kukan päällä antavat selvän viestin ihmisten suhtautumisesta luontoon. Ihmisten itsekkäät tarpeet ovat monien teosten keskiössä.
Kauneusihanteiden pilkkaa taiteilija on rakentanut kuviin symbolisin keinoin. Esimerkiksi kukkia on kiedottu langoilla kasvojen ja pään ympärille. Yhdellä videoistaan taiteilija maalaa huulensa kirkuvan punaisiksi ja puristaa posket lommolle liimapuristimella, jolloin saa aikaan ajalle tyypilliset törröttävät pusuhuulet.
Työelämä ja kaveruudet saavat omat pilkkansa. Samoin miesväen ihanteet naisista tai naisten ihanteet omista tarpeistaan.
Wäinö Aaltosen Museossa 12.5. saakka oleva Iiu Susirajan näyttely on ehdottomasti käymisen arvoinen. Toivon kovasti, että hauskuus ja huumori eivät tältä taiteilijalta koskaan sammu.
***
Pinkkejä nalleja pölynimurin letkut kuonoissaan ja puettuina muoviin: artikkelikuvan nimi on Uniapnea.