Vuonna 1998 otin talteen sanomalehti Karjalaisesta artikkelin ”Vuosisadan näkijät”, jossa oli kaaviokuva talouden suhdanne-ennusteista vuodesta 1924 vuoteen 2012. Juttu oli julkaistu lehdessä jo 1978. Leikkasin artikkelin talteen. Nyt kun löysin leikkeen, laskin kaavioon talouden suhdanteet vuoteen 2098 saakka.

Alkuperäinen kaavio on Lontoon pörssin vuonna 1924 laatima malli. Se ei ole täysin tarkka, mutta siitä löytyy todella yllättäviä yhteensattumia aikamme talouskriisien ilmaantumisiin. Koko globaali talous yhtä ja samaa suhdannetta, mihin meidän suomalaistenkin olisi viisasta sopeutua eikä vaikeuttaa yritystemme tai kansalaistemme elämää omilla talouspoliittisilla hölmöyksillä, joita Suomessa on ollut riittämiin.

Vuonna 1999 maailmantaloudessa elettiin suhdannehuippua. Mutta mitä teki Suomi, joka oli vain muutamaa vuotta aiemmin liittynyt Euroopan Unioniin ja ratifioinut tukun ihmisoikeuksia lainsäädäntöönsä?

Samaan aikaan oli käynnissä 1990-luvun pankkikriisin takia tuhansittain konkurssiin ajettujen yrittäjien ja maatalousyrittäjienkin oikeudellisia ajojahteja. Valtio oli vapauttanut ulkomaan valuuttojen lainauksen ja pankit ylilainoittivat yrityksiä hulppeilla lupauksilla. Pankit kaatuivat valtion syliin. Tuli hurja devalvaatio ja järkyttävä määrä konkursseja, joista yrittäjien ja takaajien niskaan jääneet velat valtio myi C&A Finlandille ja Aktiv Hansalle. Nämä saivat vapaat kädet aloittaa massiiviset perintätoimet jo valmiiksi nujerretulta kansanosalta. Pakkohuutokauppoja riitti ja asianajotoimistot viettivät taloudellista kulta-aikaa. Talouden nousu näkyi niiden tuhdeissa taseissa. Hulppeita arvonnousuja näkyi myös mielivaltaisilla tuomioilla ja tehostetuilla perintätoimilla pilkkahintaan ulosmitatun varallisuuden siirtyessä uusien omistajien haltuun.

Nokian kasvu tuotti valtiolle kasoittain ylimääräistä rahaa, karkeasti arvoituna noin 33 miljardia. Se sokaisi poliitikot tuhlaamaan miljardien edestä tuota kertymää vaikka minkä sortin jakovaroihin. Kansalle luvattiin tähdet taivaalta ja kymmenittäin kaikkea muuta ilmaishyvää, joilla oman puolueen kannatus sementoitiin vaaleista seuraaviin.

Vuonna 2008 maailmantalous ajautui uuteen suhdannetaantumaan, kun Yhdysvalloissa puhkesi asuntolainakriisi vuonna 2007. Suomessa talouden taantuma on kestänyt siitä saakka. Maamme on Nokia-huuman seurauksena velkaantunut jatkuvasti lisää, kun muualla ymmärrettiin tehdä tarvittavat uudistukset. Tämän takia Suomessa ei ole ollut enää kaavion mukaisia taloudellisen kasvun vuosia eikä suhdannehuippuja, vaikka maailmantaloudessa niitä on ollut 2020-luvulle tultaessa.

Kaaviossa suhdanteen pohja näkyy olevan vuodessa 2023, mikä viittaa 2019 alkaneeseen koronapandemiaan ja Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa 2022.

Suomen talouden suhdanne matelee edelleen pohjalukemissa ja syvenee tänä vuonna. Velkaantumisen takia verot ja veroluonteiset maksut ovat jo kestokykyymme nähden liian korkeita. Kun talouskasvua ja tuottavuutta ei ole ollut 20 vuoteen, on kansa entistäkin köyhempää eikä yrityksilläkään ole taloudellista kestävyyttä heikosta viennistä, alituisesta lakkoilusta ja kansalaisten ostovoiman heikkoudesta johtuen.

Eräs tietävä teki tilastoista karkean arvion kansalaistemme taloudellisesta tilasta: 3-4 prosenttia on rutiköyhiä, 30-40 prosenttia on taloudelliseen kannustinloukkuun jämähtäneitä ja 15-16 prosentilla on liikaa asuntolainaa, joista eivät tule selviytymään. Minkälainen on sellaisen kansakunnan tulevaisuus, jossa 50-60 prosenttia kansalaisista kituu köyhyydessä tai elää sen partaalla?

Jos suhdannehuippu on odotettavissa vuonna 2027, niin missä maailmankolkassa se toteutuu?

Arvioin, että BRICS-maat tulevat olemaan kasvusuhdanteen voittajia, mutta EU-maat sen häviäjiä. Kiinan ja Venäjän vetämä talousliitto on jo nyt osoittanut voimansa. Jopa talouspakotteiden alla olevan Venäjän BKT:n kasvuvauhti on yli neljässä prosentissa ja Kiinan yli viidessä. BRICS-maa Intiassa käy kova kuhina ja talous kasvaa hurjaa 7,6 prosentin vauhtia.

Liittouman tavoitteena on luoda oma rahayksikkö, jolla kumota dollari maailmankaupan valuuttana. Jos ja kun tuo BRICS-valuutta julkistetaan, ajautuu läntinen talous- ja rahamaailma takuuvarmasti lamaan.

Ylimitoitettu EU-sääntely on hyydyttänyt Unionissa toimivien yritysten kehityksen muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Pienyritysten määrä on vähentynyt, koska niiden kannattavuus on heikentynyt sääntelyn seurauksena. Monimuotoisuus yrityskentässä on huteralla pohjalla. Ikääntyminen vaivaa muitakin EU-maita kuin Suomea. Tulevaisuuden kasvunäkymät hyytyvät myös nuorten heikkoihin luku- ja laskutaitoihin.

Saksan vaalit 23. helmikuuta näyttävät taloudenkin suuntaa. Jo nyt on arveltu, ettei uusi hallitus kauan koossa pysy. Poliittinen eripura on Saksassa liian suurta. Jatkossa Saksa suuntautuu yhä enemmän Yhdysvaltoihin päin ja koettaa saavuttaa talouteensa nostetta jenkkien vuotuisen 2,5-3 prosentin BKT:n kasvun imussa.

Suomen tilanne on erityisen vaikea

NATO-jäsenyys maksaa, puolustus maksaa, Ukrainan tukeminen maksaa, EU:n yhteislainat ovat käymässä Suomelle kalliiksi, pakolaisuus maksaa, työttömyys maksaa, eläkeläisyys maksaa, sote-himmelin ylläpito maksaa ja olemassa olevien lainojen ja korkojen takaisinmaksu kurittaa heikkenevää valtiontaloutta. Samalla kansa koettaa sinnitellä maailman viidenneksi korkeimpien ansiotuloverojensa ja korkeuksiin karkaavien elinkustannustensa kanssa. Kaikki tämä on omien poliitikkojemme aikaansaamaa hallituksista riippumatta.

Seuraava suhdannehuippu häämöttää 2034, mutta siihen emme kansakuntana todennäköisesti ehdi. Vuoden 2044 suhdannehuippua ei olisi varaa jäädä odottelemaan. Ehkä emme silloin ole enää itsenäinen maa, jos kansallista velkapommia ei saada pikaisesti purettua omin voimin.

Suomen talouspolitiikan pitää kiireesti muuttua. Julkisia kustannuksia on vähennettävä isolla kuormaajalla ja veroremontti tehtävä perustuksia myöten.

On alettava suosia teollisuuden ohella myös pienyrittäjyyttä: olipa se käsityöläisyyttä, taiteen tekemistä, maanviljelyä, teknologiaa tai vihreitä innovaatioita. Kunhan yrityskenttä saadaan visioimaan, tuottamaan uutta kasvua ja lisäämään työllisyyttä. Maamme yritykset eivät voi olla poliitikkojen taloudellisten virheiden ikuinen paikkaaja ja tehoverotettu lypsykarja. Mielivaltaiset YEL-eläkemaksut ovat nekin tappaneet pienyrityksiä jo liikaa.

Esimerkiksi maailman vauraimpiin ja vakavaraisimpiin maihin kuuluva Singapore on juuri julkaissut pienyrittäjyyden edistämisohjelman, jolla maahan saadaan uutta kasvua ja lisää menestyjiä. Kommunistinen Kiinakin satsaa yrittäjyyteen entistä pontevammin.

Suomessa kansalaisten työllisyys, ostovoima tai hyvinvointi eivät parane ilman yritysten suurta määrää, niiden taloudellista kannattavuutta ja vahvaa vientiä. Tällaisessa ympäristössä kunnat, alueet ja valtiokin voisivat taloudellisesti paljon paremmin.

Vaan onko poliittisilla päättäjillämme eduskunnassa ja kunnissa järkeä panostaa suomalaisten yritysten menestymiseen? Vai voittavatko ideologiset typeryydet taloudellisen järjenkäytön? Siinä tapauksessa Suomi on suhdannekäyrillä ikuisessa lamassa ja kansa köyhtyy entisestään. Kohta kansantaloutemme kasvua kuvaa vain kirpputorien lisääntyvä määrä.

***

Kuvalähde: Lontoon pörssin laatima suhdannekäyrä (1998): Toimittaja Elina Jantusen kolumnissa ”Vuosisadan näkijät” (3.12.1998 Karjalainen).