Mäki-Heikkilän Marjatila sijaitsee Ruskolla Hujalassa, aivan Maria Magdalena -kirkon takana. Tilaa pyörittää Riitta Metsola, joka jatkaa vanhempiensa 1984 aloittamaa marjanviljelyä. Hän iloitsee alkaneesta satokaudesta, jonka paras sesonki on heinä-elokuun vaihteesta syyskuulle. Vadelman poiminta edellyttää ajanvarausta, mutta pensasmustikkaa saa tulla poimimaan ilman varaustakin.

(Jutussa on paljon kuvia. Toim. huom.)

Ajelemme sähkömopolla ympäri upeasti hoidettua tilaa ja katsellen marjapensaiden marjoista notkuvia rivistöjä. Ilmassa leijuu miellyttävän makeahkoja tuoksuja. Huristelemme läpi valtavan vadelma-alueen. Kymmenet vadelmapensasarivit on istutettu itä-länsisuuntaan, mille on hyvä syy.

– Aamupäivän poiminta tehdään aamuauringon puoleisilta riveiltä ja iltapäivän poiminta ilta-auringon puoleisilta riveiltä. Näin asiakkaamme saavat aina kypsiä marjoja riittävästi, Riitta Metsola valistaa vadelmien varaus- ja poimintasysteemistä. Siinä syy myös pensasrivien numeroinneille.

Pysähdymme maistamaan vadelmia. Ne ovat jo kookkaita ja auringon makeaksi maustamia. Pensaiden hoito alkaa jo varhain keväällä ja jatkuu koko kesän pitkälle syksyyn. Yksi nainen ei kaikkia lähes 200 hehtaarin ja kolmella varsinaissuomalaisella tilalla tapahtuvia viljelyksiä jaksaisi hoitaa. Byrokratiaa ja valvontaa on EU-aikana enemmän kuin yksi ihminen jaksaa tehdä viljelysten hoitamisen ohella.

– Meillä on yksi vakituinen tilanhoitaja ympäri vuoden ja kesäksi palkkaamme 10-15 henkilöä lisätyövoimaksi. Myyntitiskillä on 2-3 myyjää sekä aamu- että iltavuoroissa, Metsola kertoo ja mainitsee, että myyjät palvelevat asiakkaita arkisin klo 20.00 ja lauantaisin klo 18.00 saakka.

Ensimmäiset vadelmat Mäki-Heikkilän tilalle istutettiin jo 1984. Silloin Riitta Metsolan vanhemmilla oli myös mansikan, porkkanoiden ja perunoiden viljelyä. Kaikki sato myytiin tukkukauppiaille. Tila harjoitti myös torimyyntiä.

– Nyt myymme marjat suoraan itsepoimijoille. Kahden muun tilan viljat, sokerijuurikkaat ja herneet menevät ruokateollisuuteen, selvittää Metsola, joten ymmärrän paremmin valtavan työmäärän ja osaavien kausityöntekijöiden tarpeellisuuden.

Ohitamme nopeasti nuoret, vielä matalahkot karviaispensaat, joissa marjat alkavat vasta kypsyä. – Lepaan punaista, Metsola huikkaa takapenkkiläiselle.

Siellä täällä on tarjolla puisia keruutelineitä niille, jotka haluavat poimia marjoja laatikkoon useamman rasian verran. Punaiset vadelma-opaskyltit näyttävät hauskoilta vihreän maiseman keskellä.

Saavumme mopoinemme tilan eteläpäätyyn pensasmustikka-alueelle. Pinkkejä jakkaroita on pinottu aidan viereen pitkästä poiminnasta väsyville jaloille.

Sadat pensaat ovat noin metrin korkuisia ja levyisiä – ja täynnä raakileita. Valtavia kypsiä marjamöllyköitä on alkanut ilmaantua pensaiden yläosiin. Marjat kypsyvät kerroksittain ja tuottavat satoa pitkälle syksyyn.

Alamme maistaa eri lajikkeita Riitta Metsolan opastaessa, että pensaat ovat jo noin 20-vuotiaita, siksi marjoja on niin paljon. Alle viisivuotiaat pehkot eivät vielä tuota kunnolla marjaa. Eräs taimimyyjä oli aikoinaan vitsaillut, ettei yli viisikymppisenä kannata pensasmustikkaa viljellä, koska kunnon satoa saa odotella kauan.

– Silloin kun nämä aikanaan istutettiin, jyrsittiin maaperään turvetta, sillä pensasmustikka tarvitsee happamuutta. Pensaista poistetaan kuivat ja hennot oksat, jotta ne pysyvät satoisina ja marjat saavat kypsyessään valoa riittävästi. Keväällä pensaat lannoitetaan kahteen kertaan kevyesti, jotta maaperä säilyttää happamen pH:n ja jotta pensas tekee riittävästi kukkia ja marjoja.

Isokokoisinta marjaa tuottaa Nordblue-lajike. Siinä on täyteläinen ja hivenen hapahko maku. Aino ja Alvari muistuttavat maultaan toisiaan, mutta Alvari vaikuttaa kielellä aavistuksen makeammalta. Niissä on eniten metsämustikkaa muistuttava maku.

Lajikkeista on hidaskasvuisin ja lokakuulle saakka satoa antava Arto, jonka marjat ovat kaikkein makeimpia. Syövätköhän asiakkaat marjoja niitä kerätessään?

– Tottakai syövät. Se sisältyy poiminnan iloihin ja luontaisetuihin, Riitta Metsola nauraa ja napsii suuhunsa marjoja eri pensaista tunnustellen samalla niiden kypsyyttä. Pensasmustikoissa ominaisuus, josta lasten vanhemmat pitävät:

– Lapsille keruuretki on suuri elämys, ja vanhemmista on vain mukavaa, kun lapset nauttivat omien rasioidensa täyttymisestä suut makeina eivätkä marjat tahraa pieniä sormia.

Vaikka pensasmustikka on itsepölytteinen, auttaa runsaampaan marjasatoon ristipölytteisyys. Se tarkoittaa, että lajikkeista esimerkiksi Alvarit ja Ainot on istutettu vuorottaisiin riveihin ”yksi Alvari ja kaksi Ainoa” -periaateella. Tuuli hoitaa loput. Lisäapuna vielä kahdeksan mehiläispesää, joista tilamyymälän hunaja on peräisin.

– Metsämustikasta pensasmustikka eroaa siinä, että sen maku on mehuksi tai piirakkamarjaksi hieman liian mieto. Mutta marjat voi pakastaa sellaisenaan ja ottaa pakkasesta heti käyttöön. Jääkaapissakin ne säilyvät viikon verran tuoreina. Smoothiet, puurot, myslit, jugurtit, jäätelöt, kakkujen ja leivonnaisten koristelut tai syötäväksi sellaisenaan, Metsola luettelee pensasmustikan monia käyttötapoja.

Kaunis kukkaketo sijaitsee mustikkapensasrivien päädyssä tilan länsireunalla. Se antaa mehiläisille monipuolista ravintoa ja tilamyymäläänkin iloista kukkaloistoa. Pieni lampi tilan takana tarjoaa kastelujärjestelmään vedet ja hellekeleillä iltauinnin nautinnon. Ympäri aluetta on levähdyspaikkoja ja bajamajoja asiakkaiden virkistystarpeisiin.

Tarkastimme kypsyvät mustaherukat. Ben Tron -lajike tuottaa paljon marjaa. Pensaat kasvavat hauskasti pystysuoraan ylöspäin. Helpottanee marjankeruuta, kun ei tarvitse nostella oksia maasta, vaikka sellaisiakin pehkoja tilalla näyttää olevan.

– Nämäkin tarvitsevat vielä viikon kypsymisaikaa, ennen kuin voi kerätä, Metsola toteaa maistaessamme marjoja, jotka ovat tummasta väristään huolimatta vielä kitkerän makuisia. – Tuo punaherukka tuolla on Punahilkkaa, mutta sekin saa kypsyä viikon.

Kierroksemme päättyy parkkialueelle kellarimyymälän eteen. Piipahdamme sisään ihanaan viileyteen. Yksi perunan ostaja huikkaa tervehdyksensä tutulle viljelijälle, maksaa ostoksensa itsepalvelukassaan ja poistuu pusseineen. Samassa saapuu nuoripari, joka parkkeeraa autonsa ja astuu tottuneesti kellariin perunan ja vadelman ostoon. Hymy on heilläkin huulillaan.

– Tämä toimii itsepalvelumyymälänä, kun myyjät ovat jo päättäneet työpäivänsä, Metsola selvittää systeemiä ja kertoo, että asiakkaat ovat rehellistä väkeä, jotka maksavat itsepalveluostoksensa tunnollisesti.

Riitta Metsola näyttää vielä, miten seteli sullotaan puukolla kassana toimivaan rautalippaaseen, joka on hitsattu tukevasti kiinni pöytään. Tasaraha on syytä olla mukana omatoimisella käteisostajalla. Viimeisen niityn tuoreista kukista tehdyn kookkaan kimpun on taituroinut paikallinen sidonnan ammattilainen.

Kellarimyymälän etuosassa on jäljellä vain muutama vadelmarasia hintaan 5,50 EUR. Valmiiksi poimittua marjaa saa vain satunnaisesti. Takakylmiön samana päivänä nostettu multainen ja muhkea Annabelle-peruna maksaa 5 EUR/ kilo. Tuijottelemme todella hyvälaatuisia mukuloita, joita on pakko ostaa mukaan. Myös nuoripari pussittaa perunansa ja nappaa vielä vadelmarasian, jotka maksaa MobilePayllä.

– Perunan ostajien ei tarvitse tuoda omia pussejaan eikä marjanpoimijoiden omia astioitaan, koska rasiat kansineen sisältyvät hintaan. Esimerkiksi yhteen 12 euroa maksavaan marjakiloon menee noin 2 litraa marjoja lajista riippuen. Myös nuo laatikot kuuluvat hintaan, Metsola viittaa seinätelineen pahvilaatikkokerroksiin.

Kokeneemmat itsepoimijat tietävät odottaa eri marjalajien keruuaikojen ilmaantumista Mäki-Heikkilän Marjatilan Facebook- ja kotisivuille. Vain vadelmia koskeva keruuaika varataan tilan verkkosivujen varauskalenterista, jossa seuraavan päivän keruuvuorot avataan aina edeltävänä iltana klo 21.00.

Puhelimitse ei varauksia voi tehdä tilakiireistä johtuen.

Marjojen poiminta-aika on arkisin klo 10-20 ja lauantaisin klo 10.00-18.00. Itsepalvelumyymälä perunakellareineen on avoinna klo 21.00 saakka. Sunnuntaisin ei ole poimintaa lainkaan.

– Onneksi satokausi on pitkä ja paras marjankeruuaika ajoittuu heinä-elokuun vaihteesta syyskuulle saakka. Pensasmustikkaa voi poimia senkin jälkeen niin kauan kuin säät sallivat, Riitta Metsola muistuttaa.

– Lapsiperheet ja muut poimijat tulevat tänne viettämään aikaa ja nauttimaan eri marjalajien keräämisestä ja maistelustakin. Kaikilla on keskenään hauskaa. Asiakkaiden ilo koskettaa ja motivoi minuakin todella paljon, Riitta Metsola perustelee rakkauttaan marjanviljelyyn, tilanhoitoon ja asikkaiden palvelemiseen.

Lopuksi käväisemme ”veneen keulalla”, jossa Metsolat rentoutuvat fyysisesti ja henkisesti. Päältä tervattu keula pitää sisällään saunan, jossa on kiuas, mutta jossa ei läträtä vesien kanssa, vaan pelkästään nautitaan lämmöstä.

Ilo on sana, joka viihtyy Riitta Metsolan puheissa ja näkyy kasvoilla. Hän tuottaa palvelua, joka on yhtä aikaa aistirikas elämys, mutta samalla suo suun täydeltä terveyttä ja kerääjille keskinäistä iloa ja onnellisuutta.