Postimerkkien keräily eli filatelia on erikoisharrastus, johon vihkiytyneitä keräilijöitä on Suomessa melko vähän. Ympäri maata on vain 70 alan yhdistystä, jotka järjestävät postimerkkinäyttelyjä ja -huutokauppoja. Varsinkin nuoremman väen kannattaa käydä näyttelyissä tutustumassa merkkitarjontaan ja hintatasoon. Keräilykipinä voi tarttua.

Juhani Pietilä on Turun Postimerkkikerho ry:n kunniapuheenjohtaja. Yli 30 vuoden keräilykokemuksensa turvin hän arvioi maksutta alan harrastajien kokoelmia ja sellaisia, joita meille muille on kertynyt kaappeihin tai periytynyt sukulaisilta. Tällaisten vuosikymmeniä vanhojen merkkiemme kanssa menimme Pietilää tapaamaan. Jännitimme ammattilaisen näkemystä.

– Tuhannen merkin kokoelma on vielä pieni, Pietilä toteaa, mutta selvästi odottaa näkevänsä jotakin kiinnostavaa.

Selaillessaan sekalaisia kirjekuorien sisältöjä hän alkaa kertoa postimerkkikeräilyn periaatteita. Pietilää harmittaa se, että vain alle 50 prosenttia nykyisistä ja yhä vähenevistä kirjelähetyksistä on leimattuja.

– Nykyään tarramerkit ovat ikimerkkejä, joita Posti ei leimaa, ellet itse käy leimaa erikseen pyytämässä. Keräilijöille leimat ovat hyvin tärkeitä. Puolikuun muotoinen leima, jossa päiväys ja paikka näkyvät, on ”loisto”. Jos leima osuu merkin keskelle ja siinä on lähetyspaikka päivämäärineen hyvin näkyvissä, on sellainen ”nappiloisto” ja antaa arvoa koko merkille. Tällaiset ovat parhaita ja arvokkaimpia. Jos postimerkki ja leima ovat samaa aihetta, lisää se merkin arvoa, Juhani Pietilä toteaa ja selaa edesmenneen maailmankansalaisen 1960- ja 1970-luvuilla kertyneitä kansainvälisiä merkkejä.

Pietilän tarkka ammattilaisen silmä tarttuu joihinkin sattumiin. Muutoin selaajan innostus kokoelmaan näyttää laskevan.

– Nämä ovat modernin aikakauden merkkejä. Nyt ne ovat vielä aika tuoreita keräilijöille, mutta nuorempi väki voisi innostua, sillä aikanaan nämäkin tulevat olemaan haluttuja. Moderneilla merkeillä on keräilijöitä teeman mukaan, kuten Disney-aiheiset, urheiluun, autoihin tai muihin erikoisaiheisiin liittyen. Ulkomaisia merkkejä voidana kerätä maittain tai muiden ominaisuuksien mukaan.

Merkkiharvinaisuuksia metsästetään niiden arvon takia

Juhani Pietilä luettelee useita kriteerejä, joita aloittelevan postimerkkeilijän kannattaa huomioida, kun päättää kerryttää kokoelmaansa. Tässä on liuta nykykeräilijöiden suosikkeja:

• Ennen 1866 kaikki Suomen merkit myytiin venäläisittäin kopeekoissa. Nämä ovat harvinaisia ja kovasti haluttuja.
• Yleensä harvinaisuudet kuuluvat 1800-luvulla julkaistuihin merkkeihin.
• Ennen Suomen itsenäistymistä 1917 julkaistut merkit ovat kysyttyjä.
• Jos on ollut jokin erikoistapahtuma, jonka kunniaksi on julkaistu oma postimerkki, on sellainen kiinnostava ja niille löytyy omat keräilijänsä.
• Lentoposteja keräilevän tulee aina kerätä kokonaisia kuoria. Pelkkä lentoleima kuoresta leikattuna ei kelpaa.
• Suomalaisia merkkejä kannattaa kerätä. Kirjepostien määrä vähenee jyrkästi ja on loppumassa.
• Kokonainen postikortti tai kirjekuori on arvokkaampi kuin pelkkä merkki.
• Mitä pienempi kirjekuori, sen parempi, mutta leima tulee olla aina.
• Suomessa tehtiin 1963 rahauudistus, joten sitä ennen julkaistut merkit ovat arvokkaampia.
• Maailman merkkejä keräilevillä on itsellään joko aikaraja, teema tai erikoisaihe, jonka mukaan keräävät kokoelmiaan.
• Mitä vähemmän merkkiä on painettu, sitä arvokkaampi se on.

Merkin harvinaisuus on jokaisen keräilijän aarre, jota omaan kokoelmaan metsästetään innolla.

– Eräs havinaisuus on Suomessa julkaistu vuoden 1930 Zeppelin-merkki, mainitsee Juhani Pietilä yhtenä erikoisuutena. – Tätä painettiin vain noin 7900 kappaletta. Postikorttiin niitä laitettin yksi ja kirjekuoreen kaksi kappaletta. Noilla merkeillä varustettu kirjekuori maksaa nyt noin 150 euroa ja postikortistakin saa 100 euroa. Jos leimat ovat keskellä merkkiä, voi hinta nousta reilusti, Pietilä perustelee.

Vielä 1970- ja -80-luvuilla oli tapana irrottaa merkit kuorista ja korteista ja rakentaa niistä kokoelmia. Siksi myynnissä näkyy muovisiin koteloihin tai kansioihin kerättyjä irrallisia merkkejä. Tällaisista ei kuitenkaan rangaista, vaan ne ovat aikansa trendi, joka nykystandardeihin verrattuna alentaa merkin arvoa jonkin verran. Silti merkki voi olla hyvin arvokas, jos se on poikkeuksellisen harvinainen. Jos merkki on rikki, ei sillä ole arvoa lainkaan ja kannattaa poistaa kokoelmasta.

Keräilijälle tieto merkin alkuperästä on tärkeää. Miksi se on aikanaan julkaistu tai muu syy käyttötavoista on harrastajan perustietoa. Meistä monilla on kotonaan vanhoja perhekirjeitä ja sukulaisten lähettämiä kortteja, joita ei tunnesyistä ole raaskittu heittää pois. Eikä kannatakaan.

Pietilä vinkkaa, että Tampereen Vapriikissa sijaitseva Postimuseo on oivallinen paikka tutustua postimerkkeihin ja niiden historiatietoon. Sieltä saa tietoa myös merkkien keräilystä.

Uteliaan kannattaa käydä postimerkkinäyttelyissä

– Uusien harrastajien kannattaa tutustua vaikkapa Turun Postimerkkikerhon sivuihin ja siellä Abopfil-postimerkkiverkkolehteen, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Filatelia.net-sivuilla on hyvää perustietoa harrastuksesta kiinnostuneille. Naantalissa sijaitsevassa Suomen Filateliapalvelu -nimisessä liikkeessä kannattaa omien merkkien kanssa piipahtaa, Pietilä ehdottaa, mutta korostaa postimerkkinäyttelyissä ja huutokaupoissa käymisen merkitystä varsinkin vasta-alkajille.

– Turun Postimerkkikerho järjestää vuosittain neljä tarjoushuutokauppaa. Olen itse niitä järjestämässä. Seuraava on syyskuussa noin 20. päivän tienoilla, mutta materiaali täytyy meille toimittaa jo 15.8. mennessä, jotta se ehditään kuvata ja asettaa näytteille.

Pietilä toivottaa kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi tutustumaan joko alan harrastajana, ostajana, myyjänä tai muutoin uteliaana.

– Myyntiin voi tuoda yhden merkin tai kokoelman, Pietilä sanoo silmät kirkastuen ja kehottaa merkkiharrastajia ottamaan hyvissä ajoin yhteyttä. Turun Postimerkkikerhon sivuilta saa yhteystiedot.

Merkin tai kokoelman hinta määrittyy huutokaupassa

Huutokauppamyynnissä järjestävä kerho ottaa myyntiprovision, joka on Turun Postimerkkikerhon omissa huutokaupoissa maksimissaan 17 prosenttia merkin tai kokoelman myyntihinnasta.

– Jos erä myydään 800 eurolla, jää kerhon provisio vain viiteen prosenttiin. Hellman-huutokauppakamari veloittaa myyjältä 12-20 prosentin provision, mutta lisäksi ostajalta 22 prosenttia, Pietilä tietää.

Hän kertoo, että viime keväänä Hellman-huutokaupan liikevaihto oli yli miljoona euroa. Suurin osa myynnistä tuli postimerkeistä, joita oli satoja laatikoita ja hinnat 200 eurosta tuhansiin euroihin. Huutoja tehtiin yli 35 000. Hellman myy muutakin tavaraa, mutta postimerkit ovat huudetuinta tavaraa.

Postimerkkien keräilyssä innostavinta Juhani Pietilän mielestä on etsimisen ja löytämisen ilo sekä oman kokoelman kartuttaminen. Myös jatkuva uuden oppiminen ja historiatieto kiehtovat harrastajia suuresti.

Paikalliset postimerkkikerhot ovat aloitteleville keräilijöille valtavan hyödyllisiä. Kipinän saaneen kannattaa sellaiseen liittyä heti, koska oman kokoelman kartuttaminen helpottuu tietävämpien antaessa vinkkejään.

– Olen oman ja aikanaan filatelia-alan laajimman ehiö-kokoelmani jo myynyt mutta edelleen aktiivinen alan harrastaja. Teen tuomarointeja sekä ulkomaisissa että kotimaisissa näyttelyissä ja arvioin ihmisten merkkikokoelmia mielelläni, iloitsee tämä postimerkkeilijöiden korkeimmalla eli Kultaisella mitalilla palkittu filatelia-ammattilainen ja ojentaa läpikäymänsä kokoelmat omistajilleen.

Valitettavasti modernin aikakauden merkkejämme on vielä markkinoilla paljon, joten niiden todellinen arvonnousu odottaa tulevia vuosikymmeniä. Mutta uudelle nuorelle keräilijälle ne ovat sitä parasta alkua filatelian kiehtovaan maailmaan. Ja näitäkin jo ostetaan aloittelevien harrastajien kokelmiin – tulevaisuuden harvinaisuuksia siis.