Mietteitä: Tehdään kirjoista luksusta

Tunnetusti kaikki laadukas ja luksus maksaa paljon. Siksi Luis Vuittonin laukut tai Rolls Roycen Droptail -auto ovat monien himoitsemia aarteita. Kirjojen rahallinen luksusarvo liittyy teoksen harvinaisuuteen. Maailman kalleimmaksi kirjaksi on päätynyt Leonardo da Vincin Codex Leicester, jonka Bill Gates osti 1994 huutokaupasta 30,8 miljoonalla dollarilla mutta jonka arvo on noussut jo noin 55 miljoonaan dollariin. Voisiko uutuuskirjojenkin arvo nousta luksustuotteen tasolle?

Suomessa Petteri Orpon hallitus kaavailee kirjojen arvonlisäveron nostoa 10 prosentista 14:ään prosenttiin. Kirjailijat ja heidän edunvalvontajärjestönsä ovat nostaneet äläkän. Pelätään, ettei kansa enää osta kirjoja, mikä heikentäisi lukemisintoa entisestään.

Onko kirjan myyntivolyymi ja mahdollisimman halpa hinta ensisijainen tavoite?

On selvä, että fyysisen kirjan valmistamisen kustannukset 25,5 prosentin arvonlisäverokannalla nostaa tuotantohintaa. Kun kirjan myy 14 prosentin arvonlisäverokannalla, saa kustantaja arvonlisäveron palautusta 11,5 prosentin verran. Hinnoittelussa täytyy huomioida kirjatukun saama välityspalkkio, kirjakaupan myyntipalkkio sekä kirjailijalle maksettava komissio, josta kirjailija maksaa tuloveronsa. Kirjan vähittäismyyntihinta sisältää monta välikättä, joten kirjakaupassa loppuhinta voi olla moninkertainen.

Enää ei tehdä tuhansien kirjojen painatuksia, vaan On-demand-tyyppisesti kirja kerrallaan, koska digipainotekniikka mahdollistaa pienten erien ja jopa yksittäiskappaleiden painatuksen ja myynnin. Tästä syystä yksittäiskappaleen myyntihinta voi olla korkeampi kuin sarjana tuotetun. Kustantajat painattavat teoksia myös Baltian maissa, koska siellä on kevyempi kustannusrakenne.

Nyt tuotetaan e-kirjoja, jotka ovat pdf-mutoon toteutettuja sähköisiä versioita painetusta teoksesta. Eniten hypetetään äänikirjoja, joiden tuotantokustannukset ovat verrattavissa fyysiseen kirjaan. Kuuntelupalveluissa äänikirjojen hinnat ovat minimaaliset, koska potentiaalinen kuulijakunta on laaja. Mitä suurempi kuulijakunta ja mitä enemmän tarjontaa teosluetteloissa, sitä enemmän teoksen arvo laskee ja sitä pienemmät ovat myös kirjailijoiden tulot. Äänikirjat ovat lopulta kertakäyttöisiä massatuotteita, joiden arvo on olematon.

Halpuutuskisassa häviää vain kirjailija. Vaikka äänikirjan myyntivolyymi nousisi tuhansiin, ei saatu korvaus riitä kattamaan toimeentuloa. Niinpä apurahahakemuksia on väännettävä jatkuvasti, mikä taas vähentää luovaa prosessia, kun on alituinen huoli toimeentulosta. Apurahojakaan eivät kaikki saa, koska säätiöidenkin varat ovat rajalliset tai teosidea ei ole saanut kustantajaa tai se ei sovi apurahaa myöntävän ideologiaan. Syitä riittää.

Voisiko hintojen nousu edesauttaa sitä, että painetuista kirjoista tulisi himoittua luksusta?

Sain taannoin teoksen, joka on tehty suurella rahalla, mutta maksaa laadustaan huolimatta varsin vähän. Kyse on Collection Kakkonen -taidekokoelmaa esittelevästä teossarjasta. Kirjasarjassa on kuusi osaa, joiden toteutuksessa on ollut ammattilaisia moninkertaisesti tavallisen tieto- tai taidekirjan tuotantoon verrattuna.

Sarjan jokainen osa on kuin hiottu timantti: valitut materiaalit kansien kangaspäällysteistä painopaperin laatuun ja valokuviin saakka ovat parasta laatua. Kukin osa sisältää vajaat 500 sivua ja painaa pari-kolme kiloa. Silti hintaa on vain 89 euroa per kirja. Kustantajana on toiminut Parvs, joka on erikoistunut taidekirjallisuuteen.

Collection Kakkonen -kirjasarjassa on kuusi osaa. Tässä näyteaukeama sarjan kolmannesta Geometria-kirjasta. Kuva: Parvs.fi

Vaikka näitä taidekirjallisuuden kokoelmahelmiä näkee markkinoilla enää hyvin vähän, nostan kustantajalle hattua ja kumarran syvään. Olen aika varma, että kustantaja tekee tällä upealla sarjalla tappiota, ellei sen menekkiä tueta muutoin. Varovainen arvioni on, että tätäkin teossarjaa himoitaan vasta vuosikymmenten kuluttua. Kertoohan se suomalaisen lasi- ja keramiikkataiteen suurista taiteilijoista ja esittelee heidän teoksiaan mitä parhaalla tavalla. Myös painosmäärän pienuus on sarjan keräilyvaltti.

Luksustuotteen arvo ja sen hinta määräytyvät monista tekijöistä, joista tärkein on ajallinen harvinaisuus. Tuotteeseen tarvitaan myös todellista laadukkuutta, luotettavaa ja arvokasta sisältöä sekä poikkeuksellinen tai erityisen arvostettu henkilö. Brändiarvo on eräänlainen keräilyarvo. Korkea hinta siivittää harvinaisuuden kysyntää. Liian halpa hinta taas vähentää hyvän ja laadukkaankin arvostusta.

Kirjallisuuden halpuutus – keitä se palvelee?

Palatakseni kirjallisuuden arvostuksen nykytilaan väitän, että halpuutus on tuhonnut ja tuhoamassa koko alaa ja ammattia. Kirjalijan tulisi tarkkaan miettiä, mihin kustantajan ehdottamiin eri formaatteihin suostuu nimensä laittamaan.

Sisällöltään laadukkaan uutuusteoksen massamyynti äänikirjapalveluissa muutamalla roposella ei voi olla se johtava ajatus, jolla kirjallisuuden suosiota tai alan arvostusta voisi nostaa. Eikä sekään perustelu kanna, että yhä useampi ei osaa lukea, kun juuri lukemistaitoa pitäisi jo lapsuudesta asti kaikin keinoin edistää.

Halvalla ei saa hyvää eikä vaikuttavuutta, vaan halpa menettää arvostuksensa ja helppo laiskistuttaa. Massatarjonta kyllästyttää ja entisestään heikentää kansalaisten kykyä tai halua omaksua asioita itseään sivistääkseen.

Se kirjoittaja, joka haluaa jakaa sivistävää tietoaan kirjailijana, menettää euron tai 50 sentin hintaisen uutuusteoksensa myötä oman kirjallisen identiteettinsä sekä asiantuntemuksensa arvostuksen laskevien tulojen lisäksi. Äänitiedostoista, joita halutaan kirjoiksi nimittää, tulee kertakäyttöviihdettä ja sitä kautta roskaa.

Digitaalinen vallankumous pitää sisällään myös tekoälyn ja sen mukanaan tuoman tiedonkeruun helppouden. Kirjallisuuden lukemista karttelevat voivat vedota halutun tiedon nopeaan löytymiseen hakukoneista, joita sorvataan tekoälypohjaisiksi.

Tarvitaankin perusteluja, millä tavoin tekoälyltä kysytty kertakäyttötieto ruokkii tietämistä eli kestävää asioiden ja asiakokonaisuuksien hallitsemista, uuden tiedon omaksumista tai ylipäätään loogista ajattelukykyä ja asioiden muistamista, joista luovuus ja innovaatiot ovat riippuvaisia.

Onko fyysisiä kirjoja lukevista tulossa harvinaista sivistyseliittiä?

Mielestäni kirjojen arvonlisävero saa nousta. Kirjan hinta saa nousta. Fyysisten kirjojen painamisesta saa tulla havinaista luksusta. Kirjailija voi halutessaan kieltäytyä teoksensa massamyynnistä e- ja äänikirjoina, koska se ei vähennä hänen apurahatulojaan.

Painettujen kirjojen lukemisesta saa tulla harvojen arvostettu etuoikeus. Kirjojen omistaminen olkoon sivistyneen kodin merkki. Fyysisiä kirjoja lukevat ja omistavat olkoot median silmissä poikkeuksellisia eliittikansalaisia, sillä ovathan he lukevien ikäluokkien vähenemisen myötä käymässä harvinaisemmiksi.

Tuntuu, kuin olisimme siirtymässä keskiajalle, jolloin painetun kirjan hinta oli hurja eikä tavallisella kansalla ollut varaa hankkia kirjoja? Siksi kansa ei osannut lukea eikä voinut sivistää itseään. Kirjoista lukeminen ja oppiminen olivat paremman väen puuhaa. Rahvas ymmärsi kirjallisesta sivistyksestä sen, että se palveli elämässä menestymistä ja antoi syyn haaveilla luku- ja kirjoitustaidosta. Hekin käsittivät, että lukeneisuus antaa ihmiselle jotakin tärkeää ja arvokasta.

Lasten lukuintoa painettuun kirjallisuuteen tulee ruokkia kaikin tavoin, sillä lukeminen kehittää sanavarastoa ja lisää aivojen tiedollista kapasiteettia, mistä on valtavasti hyötyä koulu- ja työelämässä myöhemmin. Kuva ja kansikuva: Pixabay

Jos keskiajallakin ymmärrettiin, että kirjojen lukeminen tarjoaa aivoillemme mittaamatonta uutta pääomaa, pitäisi nykyihmisenkin ymmärtää saavansa siitä itselleen etua. Kirjoista ammennetaan uutta sanavarastoa, ajatuksia, oivalluksia, perustelutapoja, loogisuutta ja erityisesti uutta tiedollista sisältöä aivoille. Tätä sanotaan älykkyydeksi. Siksi kirjallisen tiedon kerääminen aivojen tietovarastoihin on hurjan tärkeää kaikille ihmisille heti lapsuudesta alkaen. Älylaitteen näyttö ei tue tätä aivojen ruokintaa samalla tavoin kuin painettu kirja.

Ihmisen henkinen päämäärä on viisastua. Kirjojen lukeminen palvelee tätä päämäärää, sillä monipuolinen lukeneisuus tekee ihmisestä luovemman, inhimillisemmän ja tiedollisesti sivistyneemmän. Sellaisten aivot ovat työelämällekin hyödyllisemmät, sillä kirjallisella tiedolla rikastetuissa aivoissa on poikkeuksellista älykkyyttä ja sellaista inhimillistä viisautta, jota niin kovasti aikamme hektisille ja mielenterveyttä kuormittaville työpaikoille tarvitaan.