Lueskelin erästä markkinoinnin teosta, jossa oli luku kulttuurisista arvoista ja eroista. Mielenkiintoisin oli kappale, jossa esiteltiin universaaleja taipumuksiamme, jotka ovat kaikille kansoille ja ihmisille yhteisiä. Nämä taipumukset määrittävät, miten suhtaudumme elämään ja mitä saamme aikaan.

Yleensä teini-ikäisten arvot ovat maailmanlaajuisesti hyvin samankaltaisia. Teinejä yhdistää musiikki, media, somesovellukset ja pelit sekä modernit arvot ja yksilöllisyyden korostaminen. Aikuisuuteen kypsymiseen kuuluu, että vähitellen omat mielihalut ja tarpeet muuttuvat, mutta kulttuuriset arvot säilyvät.

Kansojen kulttuuriset arvot liittyvät kieleen, etnisyyteen, kansakunnan historiaan, uskomuksiin, uskontoon, politiikkaan ja perheeseen, joiden kautta yksilöt omaksuvat oman identiteettinsä ja kulttuuriset käytänteensä. Nämä perityt arvot määrittävät kansakunnan tai kansanosan elintapoja, suhtautumista toisiin ihmisiin, menestymistä elämässä tai vaikka arkista ostokäyttäytymistä.

Valtarakenteet määrittävät kansalaisten käyttäytymistä

Valtarakenteet ja hierarkia ovat erilaisia katolisissa ja luterilaisissa maissa ja poikkeavat edelleen islamilaisiin tai kommunistisiin maihin verrattuna.

Mitä monikerroksisempi valtahierarkia kansakunnassa on, sitä tärkeämpää on osata käyttäytyä ja puhua oikealla tavalla, kyetä lukemaan eleistä ja ilmeistä henkilöiden tunteita ja aikeita. Sosialistisissa maissa on monikerroksinen valtahierarkia ja vahva kontrolli ihmisten elämään.

Matalan hierarkian maissa, kuten Pohjoismaissa ja perinteisesti meillä Suomessa, luotetaan enemmän ihmisiin, viranomaisiin, informaatioon ja tilastoihin. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana Suomen valtahierarkisuus on lisääntynyt, mikä ennakoi kasvavaa epäluottamusta julkiseen hallintoon. Ihmisten kontrollointi on myös tehostunut, mikä ilmenee selvitysten ja raportointivelvoitteiden määrän kasvuna, eikä vastaavia asianhoitajia enää tavoita helposti. Hallinnosta on tullut kasvotonta ja etäistäkin. Malli on tyypillinen sosialistisissa maissa.

Kansakunnilla on myös hyvin erilainen epävarmuuden sietokyky. Amerikkalaiset ja venäläiset ovat tottuneet suureen epävarmuuteen, kun vastaavasti suomalaiset eivät siedä minkäänlaista epävarmuutta.

Suhtautuminen miehekkyyteen ja naiseuteen sekä sukupolien rooleihin on myös hyvin erilaista länsimaissa tai arabimaissa. Osittain myös länsimaissa sukupuoliroolit määrittyvät uskonnon tai uskontosuunnan tapojen mukaisesti.

Poliittisesti maat voidaan jakaa sillä perusteella, tehdäänkö kansakunnassa pitkän tähtäimen suunnitelmia vai onko päätöksenteko lyhytjänteistä ja tempoilevaa. Aasian maissa tehdään pitkän tähtäimen suunnitelmia. Niiden taloudellisen menestyksen katsotaan perustuvan strategiselle ajattelulle. Siksi aasialaiset ovat periksiantamattomia, vaurastumiseen pyrkiviä ja hyvin statustietoisia.

Vastaavasti Euroopan Unionin – erityisesti Suomen tapa – on tehdä hyvin tempoilevaa politiikkaa ja vain lyhyen vaalikauden mittaisia suunnitelmia. Siksi politiikassa tähdätään yksinomaa kansalaisten miellyttämiseen ja onnelliseksi tekemiseen. Tempoileva politiikka ei ole taloudellisesti järkevää ja voi johtaa liialliseen velkaantumiseen.

Tavoitteena turvallinen elämä

Kaikille ihmisille kautta maailman yhteistä on se, että halutaan nähdä tulevaisuuteen ja saavuttaa turvallinen elämä. Erot ilmenevät vain siinä, minkälaisena tulevaisuus nähdään ja millä keinoilla turvallinen olotila halutaan saavuttaa.

Ihmismieli näkee tulevaisuutensa aina kuvallisena näkymänä eli visiona. Yrittäjille visiointi on tuttua, sillä koko liiketoiminta rakentuu tälle mielikuvalle ja tulevaisuuden odotuksille. Sama koskee urheilijoita, jotka visioivat kilpailuvoittojaan, tai taitelijoille, jotka visioivat uusia teoksiaan ja toteuttavat ne parhaan kykynsä mukaan. Näitä visioita kutsutaan optimistisiksi, koska ne sisältävät mahdollisuuden positiiviseen lopputulokseen, jos niiden toteuttamiseen halutaan käyttää riittävästi aikaa ja vaivaa. Kuten vanha suomalainen sananasku sanoo: ”Lopussa kiitos seisoo”. Myös Raamattu ja itämaiset viisauskirjat ovat täynnä kehotteita katsoa tulevaisuutta positiivisten odotusten ja mahdollisuuksien kautta hyvän elämän saavuttamiseksi.

Tulevaisuutta voi myös visioida negatiivisesti. Tällöin erilaiset mahdollisuudet nähdään uhkina ja taustalla on pelko. Pessimistinen mieli visioi uhkakuvia ja uskoo negatiiviseen lopputulokseen. Menettämisen pelko herättää lisää uhkia, joten tällainen ihminen hakee alitajuisesti turvaa kaikin keinoin. Epäonnistumiset lisäävät pessimistin pelkoja ja lamauttavat syvemmälle synkkiin uhkakuviin.

Yhdistävä tekijä optimistilla ja pessimistillä on turvallisuuden tarve. Vain visio on erilainen. Positiivisen vision omaava tekee kaikkensa saavuttaakseen taloudellisen turvallisuuden, joten ajattelu perustuu pitkän aikavälin suunnitelmiin ja vaiheittaisiin toimenpiteisiin visiota kohti.

Negatiivisen vision omaava hakee turvallisuutta yhteiskunnalta. Hän luottaa erilaisiin yhteiskunnallisiin järjestelmiin ja tukiin, sukulais- tai parisuhteeseen, yhteisöihin ja julkisiin virkoihin, jotka kokee turvallisiksi. Olipa turvallisuuden lähde minkälainen tahansa, jää se pysyväksi elämäntavaksi. Omaan tilanteeseensa tyytymätön saattaa kadehtia menestyvämpiä kanssaihmisiään.

Tästä syystä kansakunta menestyy tai taantuu

Optimismi ja pessimismi ovat myös kansakuntien piirteinä. Amerikkalaiset, aasialaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset näkevät itsensä optimistisina. Siksi näissä kansakunnissa ymmärretään, että yritteliäisyys ja yritysten menestyminen ovat erittäin tärkeitä koko kansakunnan menestymiselle. Myös yksilötasolla tavoitellaan vauraampaa elämää.

Suomalaiset ovat enemmän pessimistisiä, näkevät uhkia ja antavat mielellään elämänsä ja menestymisensä viranomaisten haltuun. Yrittäjät, yritykset ja erityisesti menestyjät voidaan nähdä uhkina, epäilyttävinä ja jopa ongelmina. Vaurastuminen lottovoiton avulla on hyväksyttävämpää kuin oman yritteliäisyyden avulla.

Politiikassa kansalaisten turvallisuuden tunnetta on totuttu pönkittämään lisäämällä hallintoa ja erilaisia julkisia palveluja. Suomalaisten mieli järkkyy helposti, kun palvelut eivät toimi ja tuo turvaa entiseen tapaan.

Optimistit myös tuottavat viestintää, joissa luvataan mahdollisuutta ja keinoja saavuttaa enemmän. Tämän kaltainen viestintäajattelu on tyypillistä yksilöllisyyttä korostavissa kansakunnissa ja nuoremmille sukupolville.

Pessimistinen viestintä perustuu peloteluun ja uhkiin, joiden varalta yhteiskunnalta vaaditaan yhä parempaa turvaa ja uusia palveluja. Ajattelu on tyypillistä etenkin kansakunnissa, joiden väestö on ikääntynyttä tai lannistunutta.

Mikä on Suomen visio?

Tulevaisuutemme kansakuntana riippuu siitä, mihin toimiin kansalaisia kannustetaan. Halutaanko kansalaiset luomaan itselleen parempi elämä opiskelemalla ja yritteliäisyydellä, positiivisella ja kannustavalla viestinnällä sekä taloudellista kasvua ja mahdollisuuksia ruokkivalla politiikalla?

Vai luodaanko uhkia, rajoitteita, kontrollia, byrokratiaa ja pelotellaanko ja lannistetaanko ihmiset niin, ettei kukaan halua enää yrittää yhtään mitään? On eduskunnan käsissä se, tuleeko Suomesta menestyvä kansakunta, vai hiipuuko se kuin sammuva nuotio?

Jokainen voi myös miettiä, mitä kansakunnalle tapahtuisi, jos kaikki mainonta kiellettäisiin ja se loppuisi kokonaan?

Arkkipiispa Desmond Tutu sanoi kannustavasti vankilassa viruvalle Nelson Mandelalle: ”Aurinko nousee huomennakin”. Suomalainen sananlasku toteaa optimismistisesti: ”Paistaa se päivä risukasaankin”.

Optimismi on aurinko, joka valaisee ja antaa kasvun kaikelle! Aivan kuten mainontakin!

Mutta muistettakoon sekin, että pessimismin ja optimismin välimaastossa ovat veljekset maltti ja järki.