Ihmisiä voidaan arvostaa monin eri tavoin. On kuitenkin suuri ero siinä, palvotaanko ihmistä vai kunnioitetaanko häntä.

Jo Mooseksen Kymmenessä käskyssä kehoitetaan kunnioittamaan isää ja äitiä sillä seurauksella, että saa elää kauan siinä maassa, jonka Jumala henkilölle antaa (2. Moos. 20). Kunnioittamisella tarkoitetaan arvokkaana pitämistä ja arvostuksen osoittamista (respect, honor).

Palvomisella tarkoitetaan jonkin henkilön jumaloimista (worship, dote), jumalalliseksi korottamista (deify), himoitsemista (adore) ja perään kuolaamista (slaver over). Palvominen on hurmaantunutta ja kritiikitöntä ihailua, jossa palvonnan kohde on palvojalle virheetön haluamisen kohde.

Toisaalta, kirkoissakin järjestetään palvontamenoja. Umpirakastunut ihminenkin voi antautua palvomaan rakastettuaan.

Kuka on ansainnut tulla kunnioitetuksi?

Palvotulla ja kunnioitetulla henkilöllä on melko suuri eroavuus. Kunnioitus on ansaittua, joten henkilön teoilla ja sanomisilla on ratkaiseva rooli. Kunniaa ja tunnustuksia saa urhollisuudesta, palkintoja voitoista. Palvotuksi taas halutaan ja tehdään monenlaista julkisuustyötä fanijoukon kasvattamiseksi.

Kunnioitettuja henkilöitä on ollut aina. Alussa mainittu Mooses oli ja on edelleen kunnioitettu, sillä hän oli Faarao Ramses II:n (1279–1213 eKr.) hovin päällikkö ja työnjohtaja, mutta lopulta johdatti israelilaiset pois Egyptin pakko-orjuudesta. Hän oli myös mystikko ja sai Jumalalta tehtäväksi kirjoittaa 10 Käskyä, joita rippikouluissa opetetaan edelleen ja joihin lainsäädäntömme moraalisesti perustuu. Mooses oli ihmisenä älykäs, mutta myös visionääri ja hyvin viisas mies, joka kykeni ratkomaan suuria poliittisia ja taloudellisia ongelmia. Faarao turvautui Mooseksen antamiin neuvoihin.

Kunnioitetun henkilön tulee olla erityisen pystyvä ja viisas, joka kykenee näkemään asioita laajasti ja antamaan neuvoja sen mukaan. Hän todennäköisesti on kokenut elämässään kovia ja siksi halunnut toteuttaa suuria asioita ja hyödyllisiä palveluksia niitä tarvitseville. Hänen puheitaan ja näkemyksiään kuunnellaan tarkasti. Myös kunnioitetun henkilön habitus on yleensä merkillisellä tavalla turvallinen, rauhallinen ja kaikin tavoin luottamusta herättävä. Totuudellisuus ja oikeudenmukaisuus huokuvat henkilöstä läpi.

Palvottu nauttii saamastaan huomiosta

Lapsi palvoo vanhempiaan, kunnes nuorukaisena alkaa palvoa muusikoita, näyttelijöitä, urheilijoita ja muita julkisuuden henkilöitä. Tunteet ovat voimakkaita ja ne kohdistetaan intohimoisesti johonkin tiettyyn henkilöön, josta ehkä muutkin puhuvat. Palvojaa kiinnostaa joko palvotun kauneus, julkiset saavutukset, palkinnot, erikoisuus, rohkeus tai muu ominaisuus. Myös medialla on oma roolinsa palvotun henkilön esillä pitämisessä – sillä lehtikin myy.

Palvottu on itse tietoinen saamastaan huomiosta. Siksi julkkis pyrkii kaikin keinoin rakentamaan suosiotaan entistäkin tehokkaammin ja suuremmaksi. Esiintymiset tärkeiden henkilöiden kanssa erilaisissa tapaamisissa ja tapahtumisissa korostuvat julkisuuden tavoittelussa. Yksityiselämä on tarkoin kontrolloitu, josta tarkoituksella vuodetaan pieniä kohtauksia ja kuvia someen fanijoukon ihastukseksi. Tavoitteena on luoda mahdollisimman laaja somesuosio, joka takaa myös median kiinnostuksen.

Mitä julkisempi ammatti, sitä helpompaa on rakentaa tarkoitushakuista fanimateriaalia suosion takaamiseksi. Hyvänä esimerkkinä ovat eri maiden diktaattorit, joille oma palvottu asema on tärkeämpi kuin kansan hyvinvointi. Henkilöpalvonnan täytyy jatkua, ja diktaattori tekee kaikkensa sen varmistamiseksi, että kansa palvoo häntä mahdollisimman kauan. Palvonnan kohde voi olla hyvinkin älykäs yksilö, vaikka viisautta ei olisi hitustakaan muille jaettavaksi.

Kunnioitettu ei etsi eikä kaipaa palvontaa

Kunnioitettu henkilö ei ole pyrkinyt tullakseen kunnioitetuksi. Kunnioitus on ansaittu muiden ihmisten suoman arvostuksen kautta. Tyypillistä on kunnioittaa vainajia, joille hankitaan muistokivi ja viedään kukkia haudoille heitä muistellen. Hautausmailla on tarkoituksella hautarauha.

Joskus kunnioitettu henkilö joutuu myös palvotuksi. Tämä saattaa tapahtua kuoleman jälkeen – useimmiten uskonnollisista tai poliittisista syistä, mutta myös legendat, kuten Elvis ja monet muut lavojen tai valkokankaiden hurmurit saavat osansa.

Pyhimyksiä palvotaan tunnetusti. Heille on tuhansien vuosien ajan tehty muistomerkkejä, patsaita ja pyhäinkuvia, jotka muistuttavat heidän elämästään ja merkityksestään jälkipolville. Mooseksen 10 Käskyssä kehoitetaan kunnioittamaan myös Jumalaa, jota pyhimyksetkin kunnioittivat elinaikanaan.

Oman isänmaamme tai siniristilipun kunnioittaminen vaikuttaa olevan hämärtymään päin suomalaisilta. Jos suomalaispoliitikko sanoo kunnioittavansa isänmaata ja ajavansa sen etua, voi toinen poliitikko leimata hänet natsiksi, vaikka kaikki näemme päivittäin, miten ukrainalaiset taistelevat isänmaansa puolesta itsensä uhraten ja kunniakkaasti lippuaan kantaen.

Patsaita tehdään erityisen paljon poliitikoille ja muille kansallisille vaikuttajille, joilla on ollut merkitystä kansakunnalle (mm. Mannerheim), alueelle ja kulttuurille (mm. Minna Canth) tai poliittiselle ideologialle (mm. Lenin). Diktaattorit teettävät patsaita itsestään ihmisten palvottaviksi.

On tärkeää erottaa aito kunnioitus ja hurmoksellinen palvonta toisistaan

Kunnioitus perustuu henkilön viisauteen ja hyödyksi olemisen taitoon, palvonta pelkästään palvottuna olemiseen ja suosion varmistamiseen kaikin keinoin.

Yhteiskunnan eheyden ja kehityksen kannalta on huono asia, jos perheitä, opettajia, työntekijöitä, esihenkilöitä tai iäkkäitä ei osata enää kunnioittaa. Kakenlainen huono käytös on yleisempää kuin kohteliaisuus ja avuliaisuus, jotka kuuluvat jokaisen ihmisen vastuisiin.

Halveksuntaa harjoitetaan erilaisen arvomaailman omaavia ja muualta tulleita ihmisryhmiä kohtaan sosiaalisessa mediassa ja kasvokkain kohtaamisissa, jopa julkisissa palveluissa. Ilmiö näkyy kaikkialla yhteiskunnassa kodeista oppilaitoksiin, työpaikkoihin ja harrasteisiin. Enää ei osata kunnioittaa kanssaihmisiä, osoittaa ystävällisyyttä tai antaa kiitostakaan. Sama koskee myös luontoa, jota roskataan ja tuhotaan surutta, vaikka se tarvitsee erityisen kunnioituksemme, arvostuksemme ja suojelumme.

Todellisen kunnioituksen ansaitseminen on ihmiselle arvokkainta, sillä se saavutetaan poikkeuksellisen laajan ymmärryksen, erityisen viisauden ja niistä johtuneiden hyvien tekojen seurauksena. Kunnioitettu on monin tavoin hyveellinen, ”hyvä ihminen”, joka kuolemansa jälkeen jättää suuren kaipauksen ja henkisen sivistyksen aukon yhteiskuntaan.