Keskusteluissa ihmisten kanssa tulee jatkuvasti esiin yksi kommentti: maailma on muuttunut sekasortoiseksi, vihamieliseksi ja kahtiajakautuneeksi. Samaa trendikehitystä kuvaavat myös eräät tutkimukset. Mitä ihmisille oikein on tapahtunut?

PISA-tulokset kertovat, että pojat eivät pärjää nykykoulussa yhtä hyvin kuin tytöt. Lisäksi poikien luetun tekstin ymmärtäminen on heikentynyt, aivot eivät rekisteröi tekstin sisältöä, vaikka kuinka lukisi.

Toinen tyttöjä ja poikia erottava seikka on arvomaailmojen erkaantuminen. Z-sukupolven tyttöjen arvot ovat liberaalimpia ja poikien yhä konservatiivisempia. Tämä 18-29-vuotiaiden nuorten ideologinen erkaantuminen koskee kaikkia kehittyneitä maita ja länsimaita. Nuoret naiset kannattavat vasemmistoa ja nuoret miehet enemmän oikeistoa. Nämä erot ovat jyrkentyneet 2010 jälkeen.

Erkaantumisen syitä selitetään sosiaalisella medialla, algoritmeilla, opiskeluun ja työnsaantiin liittyvillä ongelmilla sekä poikien kyllästymisellä feminismi- ja woke-ideologiaan, joilla syyllistetään miehiä kaikista maailman epäoikeudenmukaisuuksista. Ehkä ideologioiden pakkosyöttö-teoriassa on jotakin perää, sillä myös vanhemmat sukupolvet ovat alkaneet kyllästyä niihin.

Arvot ja ideologiat törmäyskurssilla

Vanhempia neuvotaan opettamaan lapsille arvoja, jotta lapsen moraali voi kehittyä. Lapsen tulee oppia ottamaan muut huomioon. Perusarvoiksi nimetään sellaiset, joilla on vaikutus yhteiseen hyvään: rauha, arvostus, välittäminen, hyväksyminen, rehellisyys, vastuuntunto, kohtuus ja onnellisuus. Vastuu lasten moraalikasvatuksesta on ilman muuta vanhemmilla.

Arvojen tutkimus on yleistynyt viime vuosina. Ihmisille ja monesti tutkijoillekin on epäselvää, milloin puhutaan arvoista ja milloin ideologioista. Ongelma on siinä, että arvo-käsitteen määrittely on vaikeaa. Termiä ei hyväksytä filosofisena käsitteenä, vaan yleensä sosiologisena, eli yhteisöllisenä ja yhteiskunnallisena tai sosiopsykologisena, eli ryhmän yhteisenä käsityksenä siitä, mikä on hyvää, arvokasta ja toivottavaa ja mitä tavoitellaan päämäärähakuisesti. Tutkijoiden mukaan arvot jakautuvat persoonallisiin ja sosiaalisiin.

Edellä kuvatussa määrittelyssä mennään mielestäni hakoteille, sillä siinä kuvataan enemmän ideologiaa eikä arvoja. Sosiaaliset ”arvot” eli ryhmän toimintaa ohjaavat ”teemat ja ideat” ovat aina luonteeltaan ideologisia. Esimerkiksi sukupuolinen tasa-arvo on ideologia, samoin isänmaallisuus, liberaali henkilöstöpolitiikka, rasismi, luonnonsuojelu tai eläinaktivismi. Myös puolueet, yhdistykset ja uskonnot voidaan luokitella ideologioiksi yhteisöiksi.

Arvot ovat enemmänkin ihmisen henkisen laadun kuvausta. Siksi arvoista täytyy puhua filosofisena käsitteenä. Arvo on se ominaisuus, jonka yksilö kokee fenomenologisena totuutena ”sydämessään” ja pyrkii noudattamaan sitä moraalisena ohjenuoranaan, identitteettinsä perustana ja henkisenä laatunaan. Arvo on henkinen määre ja totuus ihmisestä henkisenä olentona.

Ideologiasta silloin, kun se kohdistuu johonkin itsestä ulkopuoliseen kohteeseen tai asiaan, jolle halutaan saada aikaan jokin muutos. Arvosta on kyse silloin, kun ihminen kykenee sitä itse noudattamaan ja siihen sitoutumaan.

Esimerkkinä henkisestä arvo-ominaisuudesta on rehellisyys. Rehellinen ihminen kokee tätä sääntöä rikkoessaan ankaraa moraalista krapulaa. Siksi henkinen laatu eli arvo määrittää ihmisen identiteetin, mielenlaadun, tahtomisen ja toiminnan laadun, mutta ei tekojen seurauksia, joihin hän ei itse voi vaikuttaa.

Vastavasti valehtelija ei koe minkäänlaista moraalista tuskaa valehdellessaan ja toisia pettäessään. Valehtelijan identiteetti ei muutu eikä mielenlaatu, tahtotila tai toimintakaan, vaikka teot tuottavat erilaisen seurauksen ja vaikutuksen. Identiteetiltään rehellinen on rehellinen ja valehtelija on valehtelija, koska heillä on erilainen arvopohja eli henkinen laatu.

Lähtökohta itsetuntemukseen on tunnistaa, onko rehellinen vai epärehellinen. Tämän ajatuksen antoi filosofi Platon (427-347 eKr.). Hän painotti rehellisyyttä tärkeimpänä luonteen laatuna, koska sellaisen ihmisen teot ovat aina oikeudenmukaisia, tuottavat harmoniaa ja rauhaa, lisäävät kauneutta ja johtavat lopulta totuuteen ja viisauteen. Epärehellisen henkilön toiminta synnyttää aina epäoikeudenmukaisuutta, josta seuraa sekasortoa, rumuutta, vääryyttä ja johtavat aina tyhmyyteen. Samaa ajattelua edustavat monet Raamatun jakeet ja profeetat teksteissään kautta kristinuskon historian.

Mistä johtuu yhteiskunnan sekasorto?

Viimeiset kaksi vuotta olemme seuranneet Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan ja kuunnelleet valheita, joita Venäjän media Putinin johdolla syytää. Jo vuosien ajan olemme seuranneet eduskunnan kyselytuntien riitoja ja nyt ay-liikkeen lakkoja median välityksellä, missä valheet ja totuudet sekoittuvat kaaokseksi. Eikä mediakaan aivan rehellisesti ole toiminut, kuten viime aikoina olemme saaneet huomata.

TikTok, Instagram ja muut somekanavat tyrkyttävät valhellista kuvaa menestymisestä, seksikkyydestä, himoituista asioista ja elämäntyyleistä, jotka sekoittavat nuorisomme ajattelun. Valtamedia tuottaa otsikoissa, elokuvissa ja sarjoissa seksiä, wokea, feminismiä, metoota, prideä, vasemmiston ja oikeiston propagandaa, ampumisia, pommiuhkia ja räjäytyksiä, itsemurhia, huumekuolemia, jengiväkivaltaa, hyväksikäyttöä, huostaanottoja, lapsenmurhia, itsemurhia, talousrikoksia, sähköposti- ja tekstiviestihuijauksia, kybersotia, ilmastokriisejä, poliittisia lakkoja, inflaatiota, korkojen nousua, konkursseja, koulukiusaamista ja -väkivaltaa, sotaan varautumisia, sosiaalitukien leikkauksia, talousahdinkoa, sotekaaosta, heitteillejättöä, yksinäisyyttä ynnä muita yhteiskunnan rauhaa ja ihmisiä uhkaavia tietoja. Ei enää löydy turvallista kolkkaa, missä olisi hyvä olla.

Mikäli Platonia on uskominen, edellä kuvatun sekasortolistan yksi yhteinen tekijä on rehellisyyden puute koko yhteiskunnassa. Nuoret, joilla tulisi olla toivoa tulevasta, oireilevat eniten. Se, mitä he ovat lapsena oppineet rehellisyydestä ja kohteliaista tavoista, ei tunnu enää todellisen elämän normeilta. Uskomukset ja asenteet alkavat muuttua, kaveripiiri vie. Ajatusten sekamelskan keskellä voidaan ajautua epärehellisyyden ja rikollisuuden polulle, koska se on uusi normaali kaikkialla yhteiskunnassa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä!

Sekasortoa vai rauhaa?

Ukrainan sota on laajenemassa maailmansodaksi, joka tulee jakamaan maapallomme läntiseen ja itäiseen leiriin. Valta ja herruus, ahneus ja raha ovat tavoitteita, joiden takia taistellaan sekä valtioiden että jengien välillä. Valheet ovat totuutta tärkeämpiä kaikessa sodankäynnissä.

Henkisyyden rappio on ilmeinen. Viha on voima, joka tuottaa tuhoa, ja tuhoaminen on suurinta tyhmyyttä. Maapallosta on tullut ”palava helvetti”, jonne ihmispahuus on kaikki asukkinsa syössyt.

Ihmiset ovat myös alkaneet pettää itseään uskomalla enemmän ideologioihin kuin henkisiin arvoihinsa. Juuri ideologiat ovat olleet synnyttämässä sekasortoa ja sotia kautta aikojen. Ei rauhaa saa sen enempää vasemmiston kuin oikeistonkaan politiikalla, vaan rehellisyydellä itselleen ja muille. Silloin politiikkakin tuottaa yhteistyön tuloksena oikeudenmukaisia päätöksiä ja lakeja, rauhaa ja viisautta.

Juuri nyt elämme aikaa, jolloin ihmisten on pakko päättää henkisyytensä laatu: ollako rehellinen vai epärehellinen? Toinen edustaa hyvyyttä ja rauhaa ja toinen pahuutta ja sekasortoa. Tämäkin on luonnollista kahtiajakautumista sekasorron edessä, kuten kaikki muu maailmassa – puolensa on valittava.

Se, että kaksi ihmistä ovat eri mieltä asioista, ei tee kummastakaan epärehellistä. Mielipiteet ovat käsityksiä, uskomuksia ja asenteita, jotka edustavat henkilön kulloistakin tietämystä ja ajattelua aiheista eivätkä ole henkisen laadun määreitä. Rehellinen mielipide – olkoonkin faktojen vastainen – on arvokkaampi, kuin vaikkapa jatkuvasti teeskennelty samanmielisyys tai toisten manipulointi ja huijaaminen jonkin yhteiskuntarauhaa rikkovan aatteen vuoksi.

Rehellisyydellä saavuttaisimme parhaan elämän. Vaan onko siihen enää mahdollisuutta?