Nykyään on tapana, että ihmiset kaipaavat apua julkiselta sektorilta mitä erilaisimpiin asioihin. Eniten sitä vaaditaan mielenterveyden ja muun pahoinvoinnin helpottamiseksi. Miksi julkisen terveydenhoidon pitäisi hoivata ihmisiä sellaisessa, mihin he ovat useimmiten itse syypäitä?

Median otsikoiden ja somen vihailmapiirin perusteella voisi ajatella, että koko kansa sairastaa mielenterveyden häiriöitä: on ahdistuneisuutta, masentuneisuutta, itsemurha-aikeita, kiusaamista, vihaa, vainoa ja kaikkea muuta. Ryöstely ja ilkivalta, kaltoinkohtelu laitoksissa, kotiväkivalta ja työpaikkojen seksuaalinen häirintä tai hyväksikäyttö kukoistavat myös lehtiotsikoissa. Kaikkea tätä sanotaan pahoinvoinniksi.

Tavaksi on tullut syyttää tilanteesta Ukrainan sotaa, koronapandemiaa sekä ressurssien puutetta. Poliitikot vaativat lisää rahaa ja enemmän henkilökuntaa julkisiin palveluihin. Kolmas sektori eli yhdistykset saavat myös veronmaksajien rahaa omien palvelujensa pyörittämiseen. Entuudestaan korkeasti verotettujen veronmaksajien pahoinvointia halutaan ehkäistä verottamalla heitä lisää, jotta kansa voisi paremmin. Kurjistavampaa mekanismia ei voisi olla.

Pitäisi alkaa vaatia vastuunkantoa omasta elämästä ja valinnoista.

Pahaan oloon on monia syitä, joista yksi on mielihalujen hallitsemattomuus

Ihmisen mieli on häilyväinen. Se tavoittelee materiaalista onnellisuutta, jota on oppinut haaveilemaan kansainvälisten julkkisten hulppeasta elämästä, jota esitellään somessa ja tiedotusvälineissä. Ei lainkaan ymmärretä, että julkkisten elämä on samaa arkista kärsimystä kuin tavistenkin. Silti katsojan mieli harhautuu uskomuksiin, että hulppea ja yltäkylläinen elämä olisi onnellista. Ei ole.

Mieli haluaa ensisijaisesti nautintoja. Aivomme ovat virittyneet kaikenlaiselle aistilliselle hyvälle, jota mainonta ja media käyttävät taitavasti hyväkseen. Ihmiset ovat hyväuskoisia, kun mainostetaan trendikkyyttä, muodikkuutta, ylellisyyttä, mukavuutta, kauneutta tai herkullisuutta. Kuvitellaan, että ostamalla jokin härveli, muovaamalla ulkonäköä tai lyöttäytymällä tietynlaiseen seuraan ja paikkaan, saadaan sosiaalista arvovaltaa, joka loppujen lopuksi on pelkkää harhaa.

Paha olo ilmaisee itsensä, mutta silti halutaan tavoitella lisää, enemmän, upeampaa, loistokkaampaa, ja kierre on valmis.

Kun mieli haluaa jotakin, ei se kykene arvioimaan, onko tuo halu tarpeellinen

Tarve ja halu ovat kuin eri lajin puita, jotka tarvitsevat erilaisen maaperän. Tarve tarvitsee järkeä ja ymmärrystä. Usein myös toisten ilahduttamista ja hyödyksi olemista. Halu tarvitsee vain mielikuvituksen ja sille tyydytyksen, mahdollisimman pian.

Jos vaikkapa tarvitset sokeria leipoaksesi kakun perheenjäsenesi syntymäpäiväksi, on kyse tarpeesta ilahduttaa toisia. Näin olet samalla hyödyksi tässä ilahduttamisessa.

Jos ajattelit leipoa somessa näkemäsi herkullisen kakun, koska haluat nauttia sen mahdollisesta makeudesta kahvisi kanssa, on kyse puhtaasta mielihalusta, jonka haluat tyydyttää vain saadaksesi nautintoa itsesi vuoksi.

Kun haluja eli mielitekoja ei kyetä hillitsemään, vievät ne suuriin ongelmiin

Pahan olon yleisimpiin syihin kuuluvat ylivelkaantuminen ahneuden ja näyttämisen halun takia sekä sukupuolihalut, joita ei kyetä hillitsemään, vaan ne ottavat vallan ajatuksissa.

Ylivelkaantuminen hajottaa perheitä, aikaansaa syvää häpeää, surua ja itsetuhon ajatuksia. Kaikenlainen paha olo rahan takia johtuu omista mielihaluista, joita ei ole kyetty hillitsemään. Sivussa kärsivät myös lapset.

Seksuaalisen halun kontrollointi on monille vaikeaa. Seksin ja erotiikan liikatarjonta mediassa vie mielikuvituksellisiin intohimoihin, jotka jumittuvat korvien väliin eikä niitä enää saa kuriin. Nautinnosta tulee pakkomielle ja pakkomielteistä paha olo, jota pitää tyydyttää yhä enemmän ja yhä hurjemmilla mielikuvituksen tuottamilla haluilla. Seksin himo ei liity rakkauteen millään tavalla.

Seksinhimon sijaan kahden ihmisen välinen keskinäinen rakkaus aikaansaa miellyttävän parisuhteen ja terveen sukupuolielämän. Nykyään seksi on mediassa pelkkä harrastus ja omien mieluhalujen tyydyttämistä. Siksi ihmiset eivät löydä kaipaamaansa rakkautta.

Mielihalut pyrkivät vain itsensä tyydyttämiseen eikä toisten ilahduttamiseen tai auttamiseen

Rahan ahneus, pyrkyryys korkeisiin virkoihin ja toisten hallitsemisen tarve, ylpeys omista ansioista, kateus toisten menestyksestä, aviorikokset, petokset ja kaikki rikolliset toimet ovat pelkkää oman mielihalun tyydyttämistä – itsekkyyttä: narsisimia, sosiopatiaa ja pahimmillaan psykopatiaa.

Tarpeet pyrkivät aina täyttämään jonkin todellisen puutteen joko omassa tai toisten elämässä. Sellaisia voivat olla työpaikan tarve, nälkä, asunnottomuus, sairaus, yksinäisyys tai ihan yksinkertainen tarve saada vaikka uusi silitysrauta tai moottorisaha hajonneen tilalle.

Ihmisen itsekkyys on johtanut siihen, että auttaminen ja hyödyksi oleminen ovat unohtuneet; nyt kaikilla on hurja kiire tyydyttää omia mielihalujaan. Siksi voidaan pahoin ja huudetaan psykologeja ja muuta virkavaltaa avuksi, kun pitäisi ottaa vastuu omista mielihaluistaan ja hillitä niitä.

Tarvitaanko oikeasti ylihintaista brändilaukkua vai riittäisikö ihan tavallinen kaunis laukku kantamaan sitä tavaramäärää, johon laukkua todellisuudessa tarvitsee?

Mitä voisi ajatella Ukrainan sodasta?

Eikö Ukrainan sotakin ole itsekkään ihmisen mielihalua vallata naapurimaa, jotta voisi esiintyä suurena johtajana? Tarve auttamiseen ja hyödyksi olemiseen puuttuu, mutta typerä mielihalu on sokaissut vallanhimoisen, ahneen ja ylimielisen ihmisen ajattelun, mitä sanotaan harhaisuudeksi, pakkomielteeksi ja mielisairaudeksi. Tällaiseksi tullaan, jos mielihalujaan ei enää kykene kontrolloimaan.

Mielihalujensa tyydyttämisessä ahne tai pettynyt kokee alituista pahaa oloa, joka voi viedä hänet helposti kaikenlaisten päihteiden väärinkäyttöön entistäkin karmeimmin seurauksin.

Ymmärrys haluamisen ja tarpeellisuuden välille kannattaa opetella ajoissa, niin todennäköisimmin säästyy omalta ja läheisten pahoinvoinnilta, mielenterveyden ongelmilta ja turhalta kärsimykseltä.