Väriä & Valoa -näyttely Ateneumissa 25.2.2024 saakka.

Ateneumin johtaja Marja Sakari (FT) kirjoittaa näyttelyjulkaisun esipuheessa, että taidehistoriassa on parhaillaan käynnissä uudelleentulkintojen vaihe. ”Väriä & valoa -näyttelyllä halutaan tuoda esiin erilaisia vuorovaikutuksen muotoja, ystävyyksiä ja yhteiskunnallisia tilanteita, jotka muokkaavat taiteen virtauksia ja kehityskulkuja.”

Juuri tuo Sakarin kiteytys sopii Ateneumin impressionismia läpileikkaavaan näyttelyyn. Jos mitä tahansa taidetta lähestytään ajatuksella: ”taide on tietoa”, minkä määrittelyn läheinen ystäväni antoi muutama vuosi sitten, niin mitä tai minkälaista tietoa impressionistinen taidesuuntaus teoksineen voisi silloin ilmentää?

Ihastuttava ja vihastuttava tyylin muutos

Taide- ja aatesuuntauksena impressionismi syntyi 1860-luvulla Ranskassa vastalauseena sille, että taiteilijan tehtävänä oli välittää omia tunteitaan ja vasta toissijaisesti havainnoida luontoa. Impressionistit halusivat kääntää tämän romantiikan ajan taideajattelun nurinpäin: ensisijaista oli ilmentää se hetkellinen valon, värin, liikkeen ja ilmapiirin vaikutelma, joka kohteesta taiteilijalle välittyi. Näistä tekijöistä tuli ilmaisun tärkeimmät elementit.

Mistäpä muusta valoa ja väriä löytyi, kuin ulkoilmakohteista. Valon eri vaiheet auringonnoususta auringonlaskuun määrittivät teosten värikylläistä sisältöä ja luonnetta, olipa kohteena kasvot, maisema, leikki rannalla tai henkilö puuhailemassa kotonaan. Suuntauksen synnyn käänteentekevä teos on Impressio, auringonnousu (Claude Monet 1872–1873). Näin Monet selitti maalaustapaansa:

”Kun lähdet ulos maalaamaan, yritä unohtaa silmiesi edessä oleva kohde, olipa se puu, talo, pelto tai mikä tahansa. Ajattele vain, että tuossa on pieni neliö sinistä, tuossa pitkähkö vaaleanpunainen, tuossa keltainen juova, ja maalaa aihe juuri siltä kuin se näyttää, juuri saman väriseksi ja muotoiseksi, kunnes se vastaa omaa naiivia vaikutelmaasi edessä olevasta maisemasta.”

Kuten kaikki, mikä poikkeaa totutusta, myös impressionismi sai aikaan kohua ja pahennusta, mikä ihmetyttää nykykatsojaa näiden ihastuttavien ja äärettömän taitavasti toteutettujen teosten edessä.

Uudenlaisia kokeiluja väreillä ja niiden vaikutuksilla

Pointillismi on neoimpressionistinen suuntaus, jonka alkusyntyyn liittyvä teos on Kesäinen sunnuntaipäivä La Grande Lattessa (George Seurat 1884–1886). Samoin muun muassa ranskalainen Paul Signac (1863–1935), belgialainen Theo van Rysselberghe (1862–1926) ja myöhemmin myös ranskalainen Camille Pissarro (1830–1903) tuottivat paljon pointillistisia teoksia, joita Ateneumin näyttelyssä on kuin mausteina kotimaisten impressionistien, varsinkin belgialaissyntyisen Alfred William Finchin (1854–1930) teosrunsauden lomassa.

On selvää, että ideat Suomeen haettiin Pariisista. Ehkä siksi näyttelyssä ovat mukana muitakin Pariisissa ideoita ammentaneita valoilmaisun mestareita Pekka Halosesta (1865–1933) Tyko Salliseen (1879–1955) ja Akseli Gallen-Kallelaan (1865–1931), vaikka heidät tunnetaan parhaiten kansallisromantiikan kuvaajina.

Yksi ylitse muiden – Alfred William Finch

Väriä & valoa -näyttelyssä pääroolin vie ansaitusti A. W. Finch – alun perin Iris-keramiikkatehtaan johtajaksi Porvooseen palkattu keraamikko ja taidemaalari. Finch viehättyi pointillismin mosaiikkimaisesta maalaustekniikasta, jonka ideana on tuottaa optisia ilmiöitä pistemäisen värisommittelun keinoin. Läheltä katsottuna pisteet ja niiden harkitut värisekoitukset voidaan havaita, mutta kauempaa katsottuna teos herää henkiin synnyttäen katsojan silmissä halutun vaikutelman, impression. Finchin ja ranskalaisen Paul Signacin (1863-1935) teoksissa on paljon teknisiä samankaltaisuuksia.

Kannattamattoman keramiikkatehtaan sulkeuduttua 1902 monitaitaja Finch opetti ja maalasi Helsingissä, teki yhteistyötä Magnus Enckellin (1870–1925) kanssa ja kuului 1912 perustettuun Septem-ryhmään, johon liittyneiden taiteilijoiden – Verner Thomén (1878–1953), Yrjö Ollilan (1887–1932), Ellen Thesleffin (1869–1954), Juho Rissasen (1873–1950) ja Mikko Oinosen (1883–1956) värikylläisiä ”puhtaan paletin” teoksia illuusioineen voi näyttelyssä tutkiskella läheltä ja kauempaa.

Tyylivirtausten mukana myös muu Suomi

Kuten mikä tahansa aatevirtaus yhteiskunnassa, myös impressionismi ilmaisi modernia tapaa nähdä ja maalata kohde teknisesti poikkeavalla tavalla. Kyse oli teknisestä taitavuudesta ja väri-ilmaisusta.

Joku halusi luoda vaikutelmansa mahdollisimman yksikertaisin vedoin kuten Magnus Enckell, Verner Thomé tai Ellen Thesleff, toiset opettelivat ääriviivattoman pilkkutekniikan, mistä Alfred William Finch tuottavimpana esimerkkinä pointillistisista suomalaistaiteilijoista.

Näyttelyn raikkaimmat maalaukset liittyvät vitalismiin, impressionismin filosofiseen suuntaukseen elämästä ja sen voimasta jatkuvana liikkeenä, johon eivät synkät värit kuuluneet. Tämä valoisuus ilmenee parhaiten Ellen Thesleffin, Santeri Salokiven (1886–1940, ks. artikkelikuva) ja Magnus Enckellin kesäistä rantaelämää kuvaavissa aurinkoisen raikkaissa teoksissa.

Vaikka näyttelystä riitti katsottavaa, puuttuivat sieltä tunnetut tamperelaiset taidemaalarit, Gabriel Engberg (1872–1953)ja Lennu Juvela (ent. Lennart Juvenius 1886–1979), jotka hekin tekivät oman uteliaan kurkistusmatkansa Keski-Eurooppaan ja tekniset kokeilunsa aikansa uuteen tyylisuuntaan. He tunsivat hyvin muut kollegansa Suomessa ja osallistuivat eri tyylisuuntien näyttelyihin Helsingissä.

Tampereen taidemuseon johtajanakin tunnetun Engbergin impressionistinen kausi kesti seitsemän vuotta (1907–1914), kunnes ekspressionismi vei mukanaan. Juvela mieltyi pointillismiin ja teki tyylin mukaisia teoksia aina 1950-luvulle saakka, vaikka maalasikin ekspressionistisia ja kubistisia teoksia taiteen tyylivirtausten mukana.

Lähteinä mm.:

Ateneum, Kansallisgalleria 2023: Väriä & Valoa, Impressionismin perintö.

Niinivaara, Seppo 1988: Gabriel Engberg – näköala vuorelta; Tampereen taidetta ja taiteilijoita III. Tampereen Taideyhdistys ry:n julkaisuja XII.

Pöykkö, Kalevi 1984: Lennu Juvela; Tampereen taidetta ja taiteilijoita II. Tamperene Taideyhdistys ry:n julkaisuja.